Kesäkuu on ollut kirjoitteluni suhteen hiljaiseloa.
Osittain tarkoituksella ja osittain ei.
Elämä on pyörinyt viimeisen puolen vuoden aikana työn ja kodin välillä, koti on ollut lähinnä vain paikka missä mä olen nukkunut sekä ladannut akkuja seuraavaa työvuoroa varten.
Tai ainakin yrittänyt ladata niitä.
Ja kun lataus ei ole onnistunut on kroppa tavalla tai toisella pakottanut levolle.
Laskeskelin että viimeisen 6kk aikana olen ollut noin 3kk sairaslomalla.
11.6 kävelin pomon luo ja ilmoitin irtisanoutuvani vakituisesta työstäni 17.6 alkaen.
Kun väsymys ei lähde edes nukkumalla ja lepäämällä, sosiaalinen elämä kuihtuu minimiin kun ei yksinkertaisesti enää jaksa pitää sitä yllä , kroppa oireilee kaikilla mahdollisilla tavoilla ja oma rakas perhe kärsii kaikin tavoin on mun mielestäni aika luovuttaa ja keksiä jotain muuta työtä.
Päätös ei ollut helppo, ja etenki tyhjän päälle hyppääminen vaati kaiken mun rohkeuden.
Toisaalta olen tiennyt jo pitkän aikaa, että tilanne ei voi jatkua enää samana.
24.6 oli mun viimeinen työvuoro <3
Samana päivänä saivat työkaverini tietää, että jään työstäni pois.
Itkua, surua ja murhetta.
Mutta myös ymmärrystä ja kannustusta päätökseni vuoksi.
Tässä sitä nyt ollaan :)
Seuraavat 6 päivää virallisella lomalla ja sen jälkeen vain taivas on rajana.
Tulevaisuus on vielä täysin avoin, toki omaa aktiivisuuttani olen jo käyttänyt uusien töiden suhteen.
Mitään vakituista työtä en halua, rauhassa toivun edellisestä työstäni ja katselen mitä elämällä on mulle tarjottavana.
Ja vaikka mitään en ole ehtinyt unelmani eteen tekemäänkään on mulla tunne, että Australian matka on taas askeleen lähempänä toteutumistaan <3
