Toivotan kaikille blogini lukijoille ihanaa, rauhallista ja aurinkoista vappua 2013!!!
Juokaa simaa, puhallelkaa ilmapalloja, sotkeutukaa serpentiiniin ja ennen kaikkea pitäkää hauskaa!!!!!!!
Meidän perhe valmistautuu huomiseen jo perinteeksi muodostuneeseen vesi-ilmapallo sotaan n. 400 vesi- ilmapallolla :D
Tätä ilonpitoa mä odotan jo innolla <3
Mietin ja pähkäilin, että mikähän olisi sopivin väliaika aina kertoa missä vaiheessa olen matkarahojen keräyksessä.
Kuukauden välein?
2 viikon?
Tuskinpa ainakaan tuota useammin, ellen satu voittamaan suuri summia esimerkiksi lotossa.
Toivottavasti.
Jokatapauksessa pävittelen ainakin sen kerran kuussa mikä on tilin tilanne.
Kun olen saanut lentolippujen verran rahaa kasaan, tilaan ne liput ja samalla sitten tarkentuu matkan ajankohta.
Sen jälkeen onkin enää käyttörahojen kasaan saaminen.
Ideoita otan toki vastaan miten parhaiten saisin matkarahat kasaan :)
Nyt mulla on nettikirppiksellä tavaraa myynnissä ja kaikki tulot mitkä sieltä saan menee suoraan mun matkakassaan.
Mulla menee myös tietty summa rahaa joka kuukausi tilipäivänä matkatilille, sekä mulla on käytössä ePossu eli aina kun maksan ostokset kortilla menee tietty summa mun matkatilille.
Lisäksi mulla on yksi jälleenmyynti suunnitelma "muhimassa", mutta siitä enemmän kun saan jotain konkreettista asian suhteen aikaiseksi.
Helpointa olisi tietysti kipittää pankkiin ja anoa matkan verran lainaa MUTTA se pilaa mun muut unelmat ja suunnitelmat tai ainakin vaikeuttaa suuresti niitä, se ei tuntuisi siltä, että oon tehnyt kaikkeni matkaa varten ja se ei vain yksinkertaisesti kuulu mun suunnitelmiin.
Pennin venyttäjäksi en kuitenkaan ala, normaalia elämää täytyy elää vaikka kuinka säästäisin.
Sitoutuminen asiaan on täysin 100% joten eiköhän niitä tuloksiakin ala pikku hiljaa syntymään.
Jännityksellä odotan,koska varmistuu se päivä jolloin tiedän milloin lentokone irtoaa kotimaasta ja vie mut unelmieni matkalle.
Muutoksen halu tai oikeastaan tuo alkaa jo tuntumaan pakolta, on erittäin voimakas koskien koko mun elämää.
Tuntuu että tämä vanha elämä on jo loppuun kulutettu, tästä ei irtoa enää mitään uutta, ja uutta pitäisi saada kaikissa elämän alueissa.Tai no, lähes kaikissa.
Niin, tässä mä olen valmiina antaa tulla vaan....
ja mitään ei tapahdu.
Se jos jokin risoo ja paljon.
Olo on juuri sellainen kun housuissa olisi keollinen muurahaisia mutta sulle sanotaan että et saa hyppiä etkä koittaa karistaa niitä pois sun kimpusta.Vaikka kuinka kutittaisi tai tekisi kipeää.
Aika usein mä ajattelen, että jos mulla ois nyt just tarvittava summa rahaa lähteä Ausseihin mä lähtisin hippulat vinkuen saman tien.
Samalla hetkellä mä tajuan, että ehkäpä se juuri onkin tässä tarkoitus etten niitä rahoja saman tien saa.
Ehkä mun täytyy kasvaa ensin ihmisenä, kasvaa juurikin tuota matkaa varten.
Hetkittäin tulee myös se olo, että mitä h*lvettiä mä oikein olen tekemässä?
Onko multa lopultakin se viimeinen kuuluisa mutteri irronnut päästä ja pyöreä huone olisi oikea paikka minne kuuluisin?
Mitä ihmettä mä teen maailman toisella puolella yksinäni?
Onneksi nuo on todella lyhyitä hetkiä, ja se polte mikä mun rinnassa on koskien matkaa Australiaan on niin vahva, että se saa kaikki mitättömät epäilykset häipymään.
Ehkä se matkan todellinen tarkoitus selviää vasta perillä, tai vasta palattuani kotiin.
Tai sitten sen matkan tarkoitus on se matka itsessään.
Meillä on kuitenkin vain tämä elämä tässä, juuri nyt.
Ei tule toisia mahdollisuuksia näissä nahoissa, joten sen sijaan, että murehtisin asoita joita en vielä tiedä koitan nauttia niistä asioista jotka tiedän ja joihin voin vaikuttaa juuri nyt, tässä hetkessä.
Ja opetella samalla olemaan hätäilemättä :D
Uskon että jokaisessa unelmassa ja suunnitelmassa tulee jossain vaiheessa se hetki kun tuntuu, että kaikki asiat seisoo ja mikään ei etene.
Mulla on juuri nyt se hetki.
Tuntuu tosiaan että mikään asia ei etene pätkääkään, enkä osaa päättää mistä aloittaisin ja mitä tekisin ensimmäisenä tai edes toisena.
Usko unelmaan on suuri ja aion sen todellakin toteuttaa, kunhan saan itseni tästä jumitilasta taas liikkeelle.
Joka päivä tulee lisää uusia asioita selvitettäväksi ennen kuin ehdin edes aloittaa edellisten asoiden selvittämisen.
Se ei kuitenkaan ole mun unelman toteutuksen tarkoitus, että alan stressaamaan siitä itseäni liiaksi.
Ja normaalia arkeakin täytyy kyetä elämään ja pitämään kasassa.
Kuitenkin se mikä mua ehkä eniten rassaa ja vaivaa on mun työ.
Ja se etten osaa päättää mitä sen kanssa tekisin.
Tiedän, että työpaikka jossa olen töissä ei todellakaan ole sitä mitä haluan tehdä seuraavat 20 vuotta.
Vaikka mulla onkin ehkä maailman parhaimmat työkaverit, terkkuja vaan kaikille :)
En vain osaa päättä, että irtisanoudunko nyt, kuukauden päästä vai vielä vähän myöhemmin.
Ja suurin kysymysmerkki on, että mitä teen tuon työn jälkeen.
Toki mulla on oma visio asiasta, irtisanoudun ja teen jollakin lyhyellä sopimuksella töitä kunnes lähden sinne Ausseihin.
Mutta koska mulla on perhettä mun täytyy myös miettiä, että millä me eletään myös sen reissun jälkeen.
Mitä mä sen jälkeen teen?
Joka tapauksessa mulla on isoja asioita ja isoja kysymyksiä selvitettävänä ihan lyhyen ajan sisällä.
Ja ne jo itsessään ratkaisee suuresti mun elämän suunnan.
Mutta jos joku on varmaa niin ainakin se, että unelmastani mä en luovu ja teen todellakin sen kaiken mitä sen toteuttaminen vain vaatii.
Muistaen kuitenkin välillä myös huilata :)
Mä olen todella yllättynyt siitä miten paljon mä olen viimepäivien aikana saanut kuulla kannustamista,myötäelämistä, tsemppausta ja ennen kaikkea kiitosta...
Blogi on ollut vasta muutaman päivän ja jo nyt se on koskettanut ja innostanut uskomattoman monia ihmisiä.
Ja mikä tärkeintä, se on saanu mut ja monet muut todella uskomaan omiin unelmiinsa ja niiden mahdollisuuteen.
Vaikka ne juuri nyt, tässä hetkessä tuntuisivatkin kuinka uskomattomilta hyvänsä.
Haluan siis sydämestäni kiittää teitä kaikkia blogin lukijoita, ystäviä, sukulaisia, uusi ystäviä joita olen saanut, kannustajia,myötäeläjiä....
KIITOS!
Tästä on hyvä jatkaa kohti suurta unelmaani <3
Nyt se todellisuus sitten alkaa oikeasti paljastua ja mä tajuan kuinka paljon mulla loppujen lopuksi on työtä ennen matkalle lähtöä.
Ei riitä pelkkä kielen opiskelu tai matkavarojen kasaan saaminen vaan täytyy tehdä paljon, paljon muitakin ihan käytännön asioita ennen matkaa.
Huh!
Ensin surffailin netissä etsien lentomatkoja.
Voi hyvää päivää, otanko mä edullisimman lennon 2 ja 3 välilaskulla?
Ei houkuta.
1 ja 2 välilaskulla hinta nousee taas huimasti.
No mikähän lentoyhtiö olisi sitten turvallisin ja luotettavin?
Ei mitään hajua.
Halvimmillaan varaamalla NYT meno-paluu lennot matkatoimiston kautta saisi vähän päälle 1200 euroon.
Ja kallein lento näytti 1600 euroa.
Lennot ja hotelli yhdessä nosti hinnan 4000 eurosta ylöspäin, ja hotellimajoitus 4 viikoksi ei vain houkuta.
Majoitus siis vielä täysin auki.
Lennot mä saan selvitettyä suoraan matkatoimistoilta tai netistä etsien, majoitusta täytyy miettiä tarkkaan.
Hotelli olisi ainakin suhteellisen turvallinen jos yksin matkustan, mikä tällä hetkellä näytää todennäköiseltä.
Hostellit ja muut majoitusmahdollisuudet on mulle täysin vieraita, joten niistä mun täytyy vielä etsiä lisää tietoa.
Ja onko ne turvallisia jos yksin matkustan?
Mitä vielä?
Viisumi
WH viisumi on poissuljettu, oon siihen liian vanha :D
Ja töihin en olisi kuitenkaan menossa ja aikaakaan en vietä maassa kuin sen 3-4 vk.
Eli turistiviisumilla on mentävä.
Mistä mä sen saan ja mitä se kustantaa, ei mitään hajua.
Eli menee myös selvitettävien listalle.
Vakuutukset
Vaakuutuksistakaan ei vielä mitään kunnon hajua, joitain kävin vakuutusyhtiöiden sivuilla katsomassa mutta se mikä on paras vakuutus juuri mulle on täysin auki.
Mutta tämäkin selviää kun menen suoraan vakuutusyhtiöhin asiasta kyselemään.
Selvitä, kysele, etsi on siis mun seuraavien viikkojen ohjelmisto.
Enää 999 askelta jäljellä...
Mun englannin kielen taito on surkea, mitätön ,säälittävä, eikä mulla ole kuin aavistus kieliopillisista asoista.
Ja tämä on täysin mun oma vika.
Jos olisin peruskoulussa keskittynyt kielen opiskeluun kaiken oheisohjelman sijaan, ei tätäkään ongelmaa nyt olisi.
Onneksi ihminen voi oppia virheistään sekä oppia myös uusia asioita , joten asia on korjattavissa, mutta työtä se vaatii.
Jotta homma ei olisi mulle liian helppoa huomasin, että ajankohta opetella englantia on ehkä kaikkein huonoin mahdollinen.
Iltalukio ottaa vastaan uusia opiskelijoita, vaikka vain kielen opiskeluun mutta kevätlukukausi lähenee loppua ja uusi lukukausi alkaa vasta syksyllä.
Kansalaisopistojen kaikki mahdolliset ryhmät on niin täynnä ja opiskelu jo niin pitkällä ettei sinnekkään ole järkevää yrittää.
Ja uudet ryhmät alkavat vasta syksyllä.
Syksyllä mulla pitäisi jo olla jonkunnäköinen pohja kielen hallitsemisessa, jos aion matkan suunnitelmieni mukaan toteuttaa.
Onneksi rakas isosiskoni oli eläessään matkustellut useasti ja opiskellut englantia omatoimisesti, häneltä jäi isot kasat kielenopiskelua ja matkailua koskevia kirjoja.
Näiden kirjojen sekä netissä olevien käännösohjelmien avulla mulla on jo jonkunlainen alku tässä opiskelussa.
Hienoa, mä siis luen netistä englannin kielisiä artikkeleita, seuraan muutamia blogeja ja sivustoja jotka ovat englannin kielellä ja vastailen niihin taitojeni mukaan.
TV:stä englanninkielisiä ohjelmia katsoessani pyrin ensin kuuntelemaan ja kääntämään tekstin mielessäni ennen kuin luen tekstityksen.
Huomasin muuten samalla, että paljon jää hyviä vitsejä suomentajilta suomentamatta :D
Silti musta tuntuu, että mä en hallitse kieltä niin että sen kanssa pärjäisin.
Etenkin puhuttu kieli jää multa tällä harjoittelulla kokonaan pois.
Ja koska sorrun niin helposti käyttämään kääntämisohjelmia ei edes itsenäisesti luettu tai kirjoitettu teksti ole sillä tasolla jolla mä omasta mielestäni pärjäisin.
Mulla on siis oikeasti ongelma, mikä mun tulee hyvin nopeasti ratkaista, jos aion matkalla selvitä.
Ei paniikkia, aikaa on vielä vaikka kuinka :D
Tai sitten ei...
Yllätin tänään itseni miettimästä ,että onko tämä blogini tarpeeksi hyvä, onko värit hyvät,teenkö liikaa kirjoitusvirheitä, tykkäävätkö ihmiset lukea tätä, mitäs jos eivät...
STOP!
En voi uskoa, että meinasin taas mennä samaan vanhaan lankaan ja aloin mielessäni mitätöimään omia saavutuksiani ja unelmiani.
Se ketä varten mä tätä blogia pääsääntöisesti kirjoita olen minä itse, tietysti haluan ehdottomasti myös omalla esimerkillä näyttää muille, että unelmien saavuttaminen on mahdollista, kun oikein unelmaansa uskoo ja on valmis sen eteen tekemään töitä.
Samalla tämä blogi on minulle henkilökohtainen kasvun paikka, kun johonkin ryhtyy on se tehtävä loppuun asti jos ja kun haluaa toivottuja tuloksia.
Ja haluan myös oppia uutta, itsestäni, maailmasta ja toisista ihmisistä.
Jos mä jotain olen tässä elämässä oppinut, niin kaikkia ei voi miellyttää.
Tämä ei tarkoita että pitäisi nokka pystyssä painattaa menemään välittämättä muista tai, että oma napa on se ainoa mitä tarvitsee tässä elämässä tuijottaa.
Aina tulee ihmisiä elämässä vastaan jotka haastavat sinut tavalla tai toisella.
On täysin itsestä ja omastaa asenteesta kiinni kuinka näihin haasteisiin vastaa ja kuinka paljon niistä kasvaa ihmisenä.
Kuitenkaan sekään ei ole meidän elämämme tarkoitus, että antaa itsestä kaiken toisten vuoksi saamatta takaisin mitään tai antaa toisten mitätöidä itsensä täysin ihmisenä.
Loppujen lopuksi me jokainen elämme elämäämme vain itseämme varten ja jokaisella meistä on avain muokata siitä elämästä juuri omanlaisensa ja juuri sellainen joka sydämessämme hyvältä tuntuu.
Tee siis vain se mikä sun sydämessäsi hyvältä tuntuu ja jätä kaikki muu pois.
Tavotteitahan mulla on saavutettavanani vaikka kuinka paljon, ennen kuin matkalle pääsen.
Mutta mulla on myös ihan henkilökohtaisia tavotteita , omaan kehooni liittyviä , saavutettavana ennen unelmieni matkaa.
Jos mä aion heittää kärrynpyöriä biitsillä, kuten olen kaikille tutuille kertonut tekeväni kun Ausseihin pääsen, tulee mun olla rantakunnossa ennen sitä.
No ,tämähän vaatii sitä että, mun vatsan ympärys täytyy kaventua hieman ja lihasmassaa täytyy saada kroppaan enemmän.
Mistään hurjista kilomäärien tiputuksesta ei ole kyse, enemmänkin tässä vaaditaan elämäntapa muutosta sekä sitoutumista asiaan.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Fustraa olen treenannut vuoden alusta asti, risa ja oireileva selkä sekä oireilevat olkapäät on saatu suunnilleen jo kuntoon.
Salilla käyn 2 kertaa viikossa, tavoite oli että ,kävisin ryhmäliikunta tunneilla tuon päälle vielä pari kertaa viikossa mutta
kiitos ah, niin ihanan työni, joka vie kaikki ylimääräiset mehut musta, en yksinkertasesti ole saanut aikaiseksi käytyä.
Ettei tämä menisi täysin työni piikkiin, täytyy myöntää että taustalta löytyy myös hieman omaa laiskuutta.
Suurin "syyllinen" on kuitenkin syöminen.
Kun oma perhe vetelee iltapalaksi ranskalaisia ja lihapullia, tai mies ehdottaa kauppareissulla Hesessä käymistä, niin oman räätälöidyn ruokavalion noudattaminen on aivan suunnattoman hankalaa.
Tai syöminen 3 tunnin välein, kun töissä ollessa tauot ovat harvinaista herkkua ja kiire jokapäiväistä.
Kukaan ei kuitenkaan pakota mua vetämään niitä ranuja tai Hesen mättöä, kyllä se ihan minä itse olen joka niitä suustani alas työnnän.
Ja tässä asiassa mun täytyy vain katsoa itseäni peilistä ja miettiä haluanko mä ihan oikeasti sitä muutosta vai en.
Joka tapauksessa työtä siis riittää.
Paljon täytyy vielä tehdä että, saavutan omat tavoitteeni ja olen lopulta siinä rantakunnossa jossa haluankin olla matkan alkaessa.
Onneksi mulla on vielä hyvä tovi aikaa treenata ;)
...Money, money, money
Must be funny
In the rich man's world
Money, money, money
Always sunny
In the rich man's world...
Niinpä niin, kukapa meistä ei haluaisi olla rikas.
Tosiasia on että, tällä hetkellä mun matkakassa näyttää tasan...tai vähän päälle 40 euroa :D
Sillä summalla pääsisi juuri ja juuri Tallinnan risteilylle ja sinne mun haaveet ei tällä hetkellä suuntaudu.
Tosiasia on myös se että, tarvitaan useampi tuhat euroa jotta mä pääsen unelmieni matkalle.
Lentoliput
Hotelli tai majoitus ylipäätänsä
Viisumi
Eläminen
Vakuutukset
Käyttövarat
Vielä en ole edes viitsinyt laskea tarkkaa summaa ,joka mulla vähintään pitäisi matkaa varten tilillä olla.
Kyllä sitä ehtii myöhemminkin ;)
Ja turha stressata itseä sellaisella asialla,mille ei juuri tällä hetkellä voi tehdä mitään.
Positiivista tässä taas on se että, mulla on jatkuvat säännölliset tulot.
Ja että en ole ainoa joka perhetämme elättää.
Mutta kun on perhettä, on myös menoja.
Tilanne on siis suunnilleen plus miinus nolla.
Mutta koska mä olen mä, en anna tuollaisten asioiden häiritä mua ja mun unelman toteutumista :)
Uskon vakaasti siihen että, kun jotain oikein kovasti haluaa, ja se halu ja toive tulee suoraan syvältä sun sydämestä, niin mikään ei estä sua pääsemästä tavoitteeseen.
Tämä ei nyt tarkoita sitä että, mä istuisin kotona ja odottaisin ihmettä ja sitä että, mun pankkitilille vain ilmestyisi tarvittava summa :D
Mutta voisin veikata että, jokaisen elämässä on ollut hetki, tai asia tai tilanne ,jota on oikein kovasti toivonut tapahtuvaksi ja jonain kauniina päivänä se toive on toteutunut,tavalla tai toisella.
Kuinka paljon meidän sen unelman ja toiveen eteen täytyy tehdä töitä, se riippuu täysin meistä itsestämme.
Ja siitä kuinka paljon itse uskomme siihen että unelma ja toive toteutuu .
Kuinka paljon mä olen valmis tekemään töitä unelmani eteen?
Teen kaiken tarvittavan ja vielä vähän enemmän että, mä saavutan unelmani ja pääsen Ausseihin.
Kuten eräälle rakkaalle ystävälleni sanoin, pienistä puroista ne joetkin alkavat ja lopulta se joki virtaa mereen.
Tulen siis päivittämään säännöllisesti mun matkakassan tilanteen ja kertomaan kuinka ja miten mä olen matkarahaa kerryttänyt :)
Kuinka, koska, miten, millä rahalla.....
Siinäpä mulla on ja on ollut pohdittavaa kerrakseen.
Se mitä tiedän tässä vaiheessa on, että haluan Australiassa juurikin Sydneyyn.
Toki ajatuksenani oli , että käyn myös samalla reissulla Uudessa-Seelanissa ihailemassa sen kaunista luontoa.
Mutta tuo reissu on vielä täysin ajatuksen asteella eikä mikään pakollinen toteuttaa.
Kovin kauas en halua itse Sydneystä kuitenkaan lähteä, koska tiedän, että välimatkat maassa ovat suuria ja koska ainakaan tällä hetkellä en tunne halua mennä muualle kuin itse Sydneyyn.
Toki nämäkin ajatukset voivat joko ajan kanssa tai itse paikan päällä muuttua :D
Ajan kohtakin on suurin piirtein selvillä, eli haluan sinne joko ennen joulua ,syksyllä tai heti ensivuoden alussa .Ei tässä onneksi mikään kiire vielä ole :D
Ja haluan olla paikan päällä 3-4 viikkoa, koska jo aikaeroon tottuminen vie itsessään muutaman päivän ja kun kerran toiselle puolelle maailmaa lähden ,haluan viettää siellä niin kauan aikaa kuin vain on mahdollista.
Toki olisi ihana viettää aikaa paikan päällä vielä pidempää, mutta perheen jäädessä tänne keskenään, en usko että se on mahdollista.
Kaikki muu onkin sitten vielä harmaata massaa, pienen pieniä ajatuksia sieltä sun täältä .
Mutta kuten joku ikivanha sananlasku sanoo, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja sitähän mä tässä juurikin teen :)
Faktat ovat siis nämä:
1. Mulla ei ole tarvittavaa määrää rahaa matkustamiseen.
2. Kielitaitoni on hyvin heikko, johtuen siitä, että en pahemmin viihtynyt peruskoulussa kielten tunneilla.
3. Mulla on vakituinen työ.
4. Matkustus kokemukseni rajoittu yhteen Egyptin matkaan lapsuudessa ja muutamaan Tallinnan risteilyyn.
5.Lentokenttä sekä lentokokemusta tasan sen yhden ainoan matkan verran ja joista en juurikaan muista mitään.
6. Mulla on vain pieni haju, siitä mitä tarvittavia asioita pitää tehdä ennen matkaa ja mahdollisesti matkan aika. Kuinka tilaan lentomatkat, viisumi, passi, hotellit, jne jne jne.
7. Mulla on mies, lapset sekä kasa eläimiä.
Mutta että mä antaisin noiden asioiden häiritä mua tai estää mun unelman totetumista, ei onnistu!!
Pienin askelin, pikku hiljaa, mä aion toteuttaa unelmani.
Ja joku kaunis päivä lähitulevaisuudessa huomaan olevani Australiassa, unelmieni maassa.
Kuten asioilla yleensä on tälläkin haaveella ollut alku, se sykähdys ja syttyminen mistä koko ajatus sitten lähti.
Ajatus on ollut lapsuudesta saakka, mutta kun sain kuulla kuinka paljon myrkyllisiä ja vaarallisia eläimiä Australiassa on, päätin unohtaa koko asian...kunnes eräänä kauniina iltana rakas mieheni pyysi minua katsomaan televisiosta sarjaa nimeltä Spartacus.
En aio puuduttaa teitä enempää sillä kuinka tuijottelin komeaa Andy Whitfieldia kuola valuen tuntitolkulla :D
Mutta myönnän jääneeni sarjaan koukkuun ja ennen kuin edes huomasinkaan ,löysi itseni netin ihmeellisestä maailmasta etsimästä kyseisestä ihmisestä lisää tietoa.
Voin sanoa, että oli kamala shokki minulle, kun selvisi että tämä upea ja lahjakas näyttelijä olikin kuollut syöpään ja vielä samana vuonna ja saman ikäisenä kuin oma rakas isosiskoni.
Hetki jos toinenkin meni, kun mietin asioiden yhteyttä ja sitä oliko kaikki sittenkään ihan sattumanvarassa tapahtunutta.
No, tästäkin asiasta voidaan olla montaa mieltä, joten en puutu siihen tällä erää enempää.
Joka tapauksessa, siitä se ajatus sitten lähti, kaivoin lisää tietoa ja mitä enemmän sitä kaivoin sitä vakuuttuneemmaksi tulin ,että ajatus ja ideologia jonka Andy jätti jälkeensä ja jota hänen kaunis vaimonsa Vashti blogissaan ja kirjouksissaan jakaa meille muille ,on juuri se minkä minä tunnen omakseni ja jota minä haluan tässä ihanassa, mutta niin lyhyessä elämässä noudattaa.
Samalla tulin myös vakuuttuneeksi siitä että paikka jossa ehdottomasti tämän elämäni aikana haluan todella käydä ,on juurikin Australia.
Nähdä omin silmin sen kaunis ja upea luonto , uskomattomat rannat ja rennot ihmiset.
Jos kuolen siihen, että kohtaan ikävin seurauksin myrkyllisen eläimen niin kuolenpahan ainakin onnellisena ja unelmani toteuttaneena.
Tuntien ähellyksen jälkeen se on nyt sitten tässä!
Mun ikioma blogi <3
Ja samalla olen ottanut virallisen ensimmäisen askeleeni kohti suurta unelmaani, matkaa maailman toiselle puolelle Australiaan.
Nyt en voi enää vain höpöttää ja hehkuttaa asiasta kaikille vaan nyt on oikeasti alettava tekemään matkan eteen töitä.
Blogin kuvaus nyt jäi tuollaiseksi vähän hämyiseksi mutta vaikka kuinka raplasin en yksinkertaisesti vain saanut sitä muokattua muun väriseksi, olkoon sitten noin.
Tästä se nyt sitten alkaa, huh.
Täytyy sanoa että jännittää ja ihan mielettömästi <3
Minä melkein 34 vuotias sekopää aijon oikeasti lähteä Ausseihin, ja näillä näkymin vielä aivan yksin.IHANAA!
Monta askelta on vielä otettavana ennen päämäärän saavuttamista ja odotan niistä jokaista innolla!!
