Eilen toteutui yksi suurimmista haaveistani oman minäkuvani parantamis projektissani, pääsin loistavan mies kuvaajan valokuvattavaksi.
Lapsuuden ja nuoruuden traumat ja tapahtumat tuli illan aikana käytyä läpi ja vaikka alku olikin aikamoista sähläämistä tuli kuvista omasta mielestäni aivan loistavat <3
Tuttu ja luotettava ihminen kameran takana edesauttoi asiaa huomattavasti, siitäkin huolimatta vaikka miesten kanssa toimiminen ei ole mulle mikään helppo homma tai saati että se sujuisi multa luontevasti.
Ja alkujännityksen jälkeen kuvien ottaminen ei pään sisällä enää tuntunut hankalalta vaan oli jopa hauskaa ja tykkäsin niin paljon että, alustavasti uusista kuvauksista jo sovittiin.
Kuvia katsoessa kuitenkin huomaan että, oma kehoni ei vielä noissa kuvissa täysin mukana ollut.
Toki kaiken sen jälkeen mitä olen kokenut en uskonutkaan että, parantuminen tapahtuisi sormia napsauttamalla.
Kun tänään kuvia facebookissa julkaisin alkoi sisimmässä sellainen myllerrys että, järki ei pysty edes ymmärtämään millasia lukkoja ja tukoksia mä sisimmässäni loppujen lopuksi olenkaan kantanut kaikkien näiden vuosien aikana.
Vaikka sisimmässä käy myllerrys ja tunteita ja pelkotiloja nousee ylös en silti kadu saati häpeä otettuja kuvia pätkääkää!
Mä olen ihan oikeasti kaunis ja musta saa kauniita, upeita kuvia <3
Ja mä olen niin onnellinen ja mielettömän ylpeä siitä <3
Ja mä uskon että, kun valokuvia otetaan useampia kertoja niin kehonikin alkaa pikku hiljaa rentoutumaan ja se todellinen minä pääsee vihdoin ja viimein esiin, niihin kuviinkin <3
Jokaisen kuvan myötä voin myös jättää vanhoja, ikäviä ja tuskaisia asioita taakseni ja ottaa vastaan uusia ja ihania asioita tilalle <3
Matka kohti omien unelmien toteutumista ei ole aina helppoa, joskus jopa tuskaista ja hankalaa mutta se kannattaa aina, ja kun unelma vihdoin toteutuu se korvaa monin kertaisesti kaikki ne ikävät ja inhottavat asiat joita matkan varrella on joutunut kokemaan sekä käymään läpi <3
Mikään unelma ei ole liian vaikea,hankala, suuri, pieni.... ei mitään mikä estäisi sitä toteutumasta jos vain niin todella haluaa ja sydämestä toivoo <3
Tiedättekö sen tunteen kun joku asian on iiihan tuossa noin, ihan lähellä ja jo melken voit sen tuntea ja se on iihan liki toteutumista ja kuitenkin se asia on niin kaukana että, jotta sen saat joudut tekemään tempun jos toisen ja pahimmassa tapauksessa se liukenee sinusta riippumattomista syistä juuri kun sen saisit kauemmas.
Joskus mä mietin että, miten voi olla niin kamalan hankala saada kasaan vajaata 2 tuhatta euroa, oikei ei tuolla summalla saada kuin matkaliput MUTTA kun edes saisin ne jo käteeni niin unelma tuntuisi ihan oikeasti siltä että, se tosiaankin toteutuu.
Ihmiset matkustelee jatkuvasti , toteuttaa unelmiaan ja tekee asioita joita rakastaa ja joista unelmoi.
Toisille se on helpompaa kuin toisille.
2 tuhatta ei loppujen lopuksi ole mikään järjetön summa, tai ei ainakaan minusta.
Ihmiset toteuttavat unelmia joissa tarvitaan rahaa satoja tuhansia euroja, mun unelmaan tarvitaan yhteensä maksimissan 5 tuhatta ehkä 6 tuhatta.
Riippuen hyvin paljon missä yövyn sun muuta reissuni aikana ja muista asioista mitä reissun aikana teen.
Oikei, asioilla on tapana tapahtua juuri silloin kun on sen aika, ja mikään asia ei tapahdu pakottamalla.
Uskotaan.
Tällä hetkellä mä joudun tosissani miettimään jälleen kerran elämäni asioiden tärkeysjärjestystä, mitä MINÄ haluan , mikä on parasta koko perheelle ja MULLE ja etenkin mun omalle terveydelleni.
Verikokeet paljastivat sen mitä olen vuosia jo todeksi tiennyt, elimistöstäni löytyy hometta joka tarkottaa pitkien aikojen altistumista homeelle.
Viime viikon verikokeet paljastivat lisää, arvot senkun nousevat.
On pakko vaihtaa asuntoa, jotta saisin kehoni jälleen kuntoon ja jotta jatkuvat syksyn , talven sekä kevään pahat ihottumat ja muut oireet helpottuisivat.
Muutto tarkoittaa rahanmenoa, muutto tässä tapauksessa voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa jälleen kerran unelmani toteutumisen siirtymistä eteenpäin.
Samalla mä joudun myös miettimään miten tästä eteenpäin, tarkoituksenani ei ollut olla näin kauan työttömänä, keikkahommia olen tietysti välissä tehnyt mutta mikään missä olen ollut ei ole tuntunut siltä mun jutulta, siltä mitä voisin tehdä jatkossakin ja pidempiä aikoja.
Rakastan kyllä hoitotyötä mutta takasin oravanpyörään hyppääminen ei tunnu mun jutulta, ja pelko siitä että palan taas loppuun ja kroppa tekee lopullisen tiltin on takaraivossa niin vahvana peikkona että kuuntelen sitä ja kehoani tässä asiassa mielelläni.
Toki näinkään en halua jatkaa, vaikka rakastan ryhmääni ja korujani ja ne tuovat päiviini kyllä tekemistä aamusta iltaan kaipaaan sosiaalista kanssakäymistä, kaipaan tehdä työtä ihmisten kanssa ja heidän parissaan.
Kaipaan nähdä ja kokea uusia asioita, kaipaan haasteita elämääni.
Tunnen olevani polun päässä, risteyksessä joka määrää elämäni suunnan tästä eteenpäin. Valitseko vanhan tutun ja turvallisen polun vai lähdenkö pimeälle polulle jonka lopputuloksesta mulla ei ole hajuakaan.
Kuitenkin elämän nälkä, halua kokea ja vaikuttaa ja tehdä sitä mitä sydämestäni tiedän osaavani parhaiten jaa eteenpäin, pelkona kuitenkin se että mitä jos mikään ei sittenkään muutu.
Entä jos olenkin taas vuoden päästä tässä samassa risteyksessä miettimässä että, olisinpa sittenkin valinnut sen tutun polun.
Elämä on täynnä riskejä, sisäinen maailmai on muuttunut muutamssa vuodessa niin paljon että vaikka pohjalla on se sama ihminen joka olen aina ollut olen kuitenkin muuttunut niin paljon ja kasvanut ihmisenä niin huikeasti että, on aika saattaa tuota kasvua myös fyysiseen elämääni ja maailmaani.
Tällä hetkellä en tiedä kuinka se tapahtuu, ideoita ja ajatuksia on mutta katsotaan mihin tämä uusi polku johtaa ja jokainen päivähän on uusi seikkailu.
Aina voi aloittaa jos nyt ei alusta niin ainakin uusilla energioilla ja ideoilla ;)
Elämä on seikkailu ja päätin nauttia siitä ja sen jokaisesta hetkestä <3
Arkiaamu kun mulla ei ole töitä on ehdottomasti mun päivän paras kohta.
Muu perhe on lähtenyt jo kotoa pois ja mä saan istua rauhassa juoden aamukahvia ja kuunnella hiljaisuutta.
Arkiaamuna koko talo on hiljainen ja aamun sähläys ja kiire siitä ehtiikö kukakin ajoissa kouluun tai töihin on poissa.
Tälläisina hetkinä mä vain olen ja nautin, juon kahvia ja katselen ulos ikkunasta ja kasailen pikku hiljaa niitä päivän tehtäviä asioita tai sitten vain liihottelen unelmieni Aussilassa :)
Tälläisina hetkinä mä latailen omia akkuja ja kerään voimia tulevaan päivään.
Yleensä tuo hetki ei kestä kauan koska joko kissoilla on tapana aiheuttaa jotain älämölöä ja hämminkiä tai sitten puhelin soi, koira metelöi jne .
Mutta se yksi hetki riittää ja mä itse koen että, se hetki on juurikin sitä tässä hetkessä olemisen läsnäoloa ja syvää rauhaa.
Mun ei tarvitse tekemällä järjestää sitä tilaa tai aikaa itselleni ja itse uskon että, näin luonnollisesti oman tilan ja ajan saaminen tekee siitä hetkestä vielä enemmän tasapainottavamman ja akkuja lataavamman.
Hetki hiljaisuutta joka päivä ja mä jaksan paljon paremmin keskittyä siihen mitä jokainen uusi päivä tuo tullessaan <3
Be Here Now.... Olla Tässä Nyt.
Kuten upea Andy eläessään totesi <3
Helpommin sanottu kuin tehty.
Tässä juuri nyt olevassa hetkessä eläminen ja sen hyväksyminen sellaisena kuin se on,
on toisinaan todella haasteellista.
Itse tuppaan liidellä ja elellä useasti kaukana tulevaisuudessa vaikkakin yllätän itseni useasti puhumasta tässä hetkessä tulevasta "sitten kun" muodossa.
Elämä on kuitenkin tässä ja nyt.
Ei menneisyydessä eikä vielä tulevaisuudessa, vaikkakin kieltämättä on aivan mahtavaa miettiä mitä kaikkea ihanaa siellä tulevassa odottaakaan.
Kuitenkin se tulevan luominen täytyy aloittaa tässä hetkessä, tässä tilanteessa ja näillä työkaluilla jotka käsiemme ulottuvilla on juuri NYT.
Ihanan ja rakkaan ystäväni sanoin toteutuneiden unelmien kaava on Ajatus+Tahto+Toteutus, ja kun oikein tarkkaan miettiin tämä pätee ihan kaikkiin päämääriin elämässämme.
Ensin tulee ajatus siitä mitä haluaisi, kun se ajatus on muokkautunut sellaiseksi mikä tuntuu hyvältä ja juuri siltä meidän jutulta alkaa tulla tahto tehdä se ajatus todeksi ja kun tahto on riittävän vahva ja yhdessä ajatuksen kanssa muokkaantunut ja hioutunut todelliseksi suunnitelmaksi tulee mukaan toteutus.
Ja tadaa pikku hiljaa tai kerta rysäyksellä meillä on toteutunut päämäärä tai unelma tai kummatkin :)
Toki matkan varrella tulee monelle vaikka mitä haasteita ja kasvunpaikkoja, kuten myös mulle mutta uskon että ne vain valmistavat mua mun unelmaani varten :)
Kun olen selvinnyt niistä kaikista olen tarpeeksi vahva kohtaamaan unelmani ja sen mukanaan tuomat uudet haasteet <3
Mitä tässä hetkessä eläminen sitten on?
Uskoen sekä luottaen tulevaan ja luopuen menneisyydestä rakkaudella, koska mennyttä ei saa takaisin ja siinä rypeminen ei auta ketään, vähiten meitä itseämme.
Katsoa elämään nyt, tässä hetkessä, tänä päivänä juuri sellaisena kuin se on, hyväksyen että suurimmalta osalta me ollaan itse luotu siitä sellanen kuin se on.
Toki jos ihminen on joutunut esimerkiksi onnettomuuteen toisen ihmisen vuoksi, ei voi olettaa että, syy olisi silloin itsessään MUTTA tässäkin tapauksessa voi valita miten siihen juuri tähän hetkeen ja tähän päivään suhtautuu.
Loppujen lopuksi on meistä itsestämme kiinni millainen jokaisesta päivästämme tulee, jos uskomme heti aamulla herätessä että persiilleen menee niin mitä muuta silloin voi edes olettaa päivästä tulevan?
Tai kun kohtaamme vastoinkäymisiä ja sanomme että, " mä arvasin että, näin käy" tai että,"elämä on ihan hanurista" ja raivotaan ja riehutaan siitä mitä on tapahtunut itselle tai muille ihmisille.
Eikö silloin pyydätä tätä samaa itselleen lisää?
Toki inhimillisiähän me kaikki ollaan, joskus ottaa päähän ja tekee mieli laskea ärräpäitä, mutta lopulta kuitenkin se ratkaisee miten me ne tunteet ja ajatukset käsittelemme ja ennen kaikkea jäädäänkö me niihin tunteisiin ja ajatuksiin vellomaan loputtomasti ja annetaanko me niiden vaikuttaa myös seuraaviin päiviimme ;)
Me olemme jokainen oman elämämme ja tämän päivämme luojia, ja se kuinka ja ennen kaikkea millaiseksi me tämä päivä luodaan ratkaisee hyvin paljon myöskin sen millainen tulevaisuus meillä on edessämme, ja kuitenkin jokainen päivä on uusi mahdollisuus luoda jotakin uutta <3
Niin siinä sitten kävi että, menin halpaan ja laitoin face seinälleni hienon ilmoituksen uuden vuoden korvilla jossa lupasin olla syömättä karkkeja vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen niin monta päivää kun julkaisustani tykätään .
Ja tykättiinhän siitä, 99 tykkäystä loppujen lopuksi napsahti ja tässä sitä nyt ollaan sitten virallisessa karkkilakossa.
Minä joka olen lapsesta saakka rakastanut makeaa, minä jonka intohimona on suklaa.
Minä ikuinen tunnekarkkisyöppö.
Kyllä vain, 6 päivää jo.
Kas kummaa kun kotiin on ruvennut ilmestymään kaappeihin pipareita, joka päivä kahvilla olemme syöneet jos jonkinnäköistä pullaa ja leipominenkin on alkanut pitkän tauon jälkeen taas tuntumaan houkuttelevalta harrastukselta.
Eli taas ollaan menossa metsään niin että kolisee.
Olin jo aloittanut juomaan 3 litraa vettä päivässä ja liikkumaan enemmän mutta ei auta vaikka juoksisin tai kävelisin joka päivä tunnin tai kaksi tai kolme jos mätän kaksin käsin pullaa ja pipareita ja päälle vieläpä sipsejä ja muita ei niin hyviä välipaloja.
Sokeri, tuo ihana makea ja herkullinen ja niiiiiiiiin koukuttava eliksiiri.
Miten voikin mokoma makean imelä aine koukuttaa niin pahasti että ilman sitä ei mukamas meinaa tulla toimeen.
Vaikeaa ei siis ole olla ilman karkkeja vaan ilman sokeria ja sitä sisältäviä muita herkkuja.
Bikinit, ranta, aurinko....bikinit, ranta, aurinko...Australia...bikinit, ranta, aurinko....
Jos mä hoen tuota mantraa aamusta iltaan niin jospa mun päähän vihdoin uppoaisi että ,rantakuntoa ei saavuteta syömällä herkkuja muodossa tai toisessa!
Eikä etenkään jos niitä syö joka ikinen päivä.
Ja töitä, töitä vaaditaan että ,saavutetaan rantakunto tai että, mä pääsen sinne Australian rannoille.
Konkreettisia asioita ja tekoja.
Ja tietysti luottamusta ja uskoa että, mä todellakin saavutan ne tavoitteet jotka olen itselleni asettanut.
Enää 93 päivää karkkilakkoa jäljellä .....
