Täytyy taas todeta, että onneksi äitienpäivä on vain kerran vuodessa.
Olisikin ollut ihan liikaa vaadittu , että mun äitienpäivä olisi mennyt kuten normaali juhlapäivä.
Tietysti mikä kenellekkin on normaalia :D
Ihanainen esikoiseni kaikkine teiniangsteineen lähti eilen illalla telttailemaan kavereidensa kanssa.
Edellisenä iltana pojat tulivat telttailemasta kotiin klo 23, koska heillä oli kylmä ja ulkona metsässä oli pimeää.
Niin, sehän on aivan tavatonta että metsässä on yöllä pimeää :D
Tällä kertaa reissu kesti sentään puoli viiteen saakka aamulla, kotiin tultiin koska tuli taas kylmä.
Heräsin siis puoli yhdeksän siihen kun nuorimmaiseni ja esikoiseni kiivaasti ottivat yhteen.
Olin laiska enkä jaksanut nousta ylös, saati että olisin jaksanut huutaa pojille, että ovat hiljaa ja lopettavat tappelun olinkin ovela äiti ja laitoin esikoiselleni tekstiviestin :D
"Hiljaa!!!!"
Metsään meni niin että rytisi.
Viisas esikoiseni laittoi mulle takaisin tekstarin : "Mutta kun toi ärsyttää." :D
Juu en mä olisi halunnutkaan nukkua juhlapäivänäni pitkään ja makeasti.
Eikun ylös.
Rakas kuopukseni heleällä äänellä toivotti mulle huomenet ja ilmoitti heti, että keittiöön en saa mennä.
Jahas.
Kuuliaisesti jäin odottamaan sohvalle mitä tuleman pitää....
kolinaa, pauketta,rytinää.
"Saa tulla."
Siinä oli äidille rakkaudella tehty äitienpäivä lahja <3
Maailman paras äiti, ihanaa <3
Harmi, että jatko ei mennytkään sitten aivan yhtä ihanasti.
Ennen kuin edes pääsin kunnolla tarjottimeni kimppuun ilmoitti kuopukseni, että hänellä on hiuksissa vähän purkkaa joka pitäisi leikata saksilla pois.
"Vähän" olikin koko päälaen kattava alue.
Itkuhan siinä tuli kun yritettiin ensin varovasti irrottaa purkkaa käsin, vähän kovemmin kammalla ja lopuksi mun oli pakko todeta, että olen tehnyt kaikkeni ja purkka on ja pysyy tukassa.
Jos leikkaan purkan pois saksilla jää keskelle päätä ikävä kalju kohta.
Tunnin rakas nuorimmaiseni itki sitä, että joutuu luopumaan ihanasta liehuletistään.
Toki parturille olin jo aikaa ollut varaamassa, koska poika raukan silmiä ei hiuspehkon alta enää meinannut löytyä mutta ihan näin radikaalia liikettä en minäkään ollut suunnitellut.
Siinä sitten leikattiin koneella pitkä tukka pojalta pois, poika mökötti ja äidin sydä itki verta.
Parturoinnin jälkeen saatu jäätelö sentään helpotti lapsen tuskaa, äidillä on vielä tovi tottumista uuteen lapseen joka kotiin muutti :D
Onneksi loppupäivä meni suunnilleen normaalien kaavojen mukaan, soittelin äitienpäivä toivotukset omalle äidilleni, kävimme anopilla kakkukahvilla ja tulin kotiin siivoamaan :D
Kun pojat olivat kavereiden kanssa ja mies omalla kaverillaan kylässä oli mulla hyvää aikaa käydä kaappeja läpi ja koska oli ylimääräistä energiaa päätin ulkoiluttaa myös imuria.
Palkitsin itseni kaikesta ahkeruudesta grillaamalla pihagrillillä makkaraa koko perheeen kanssa yhdessä.
Ulkoilma ja kesän ensimmäiset makkarat, voiko parempaa enää ollakkaan <3
Sen olen vuosien saatossa oppinut,että tässä perheessä ei tule aika koskaan pitkäksi tai ainakaan tylsäksi :D
Että terve vaan Australialle kun mä sen maan kamaralle saavun aiheuttamaan hämmennystä :D
MITÄÄN en ole saanut aikaiseksi.
No okei, töissä olen käynyt ja arkea pyörittänyt mutta siihen se sitten onkin jäänyt.
Päivässä ei riitä tunnit kaikkeen mitä haluaisin tehdä, tai siihen mitä kaikkea mun pitäisi ehtiä tehdä.
Töihin paluun jälkeen on tuntunut, että päivät vain karkaa iltaa enkä ole ehtiny edes kunnolla herätä niihin.
Töihin paluu aiheutti jo heti seuraavana päivänä koko päivän kestävän tolkuttoman vatsakivun joka tuli aaltoilemalla, aina kun söin tai join.
Vetelin jos vaikka mitä närästyslääkettä mutta mistään ei tuntunut olevan apua, lopulta uni oli se joka vei kivun yön aikana mennessään.
Mun täytyisi olla tosi nuija jos en tajuaisi, että mun kroppakin koittaa nyt kovin keinoin kertoa mitä mieltä se on mun nykyisestä duunista.
No kaikki aikanaan.
Postipate toi mulle perjantaina 2 kappaletta Suomi-Australia yhdistyksen Bumerangi jäsenlehteä.
Ne olen jo lukenut kannesta kanteen ja vielä uudestaan :D
Jos tilaisin matkan Suomiseuran kautta saisin alennusta ja turistiviisumin ilmaiseksi.
Tätä täytyy miettiä ja harkita.
Kävin myös katsomassa Aurinkomatkojen sivuilta ohjeita ja neuvoja matkaa varten.
Mun täytyy alkaa hahmottelemaan mitä meinaan reissulla tehdä.
Missä käyn, millä aikataululla, mitä haluan ehdottomasti nähdä jne jne.
Tänään en kyllä enää jaksa paneutua asiaan, ulkona paistaa arska ja kevät on kauneimmillaan joten otan koiran mukaan ja lähden ulos nauttimaan auringosta.
Ei ole muuten enää kauan aikaa kun saan nauttia arskasta maailman toisella puolella <3
Sain eilen lääkäriltä luvan palata takaisin töihin.
Vaihtelua tiedossa elämään siis vihdoinkin, kuukauden kotona lojumisen jälkeen.
Ja samalla sain luvan jatkaa kunnon salitreenejä.
Ihanaa!
Työn suhteen mulla on hirvittävän ristiriitaiset tunteet, on kiva päästä taas tekemään töitä ja näen muutakin kuin tämän saman pienen piirin kotiympyröissä.
Tuttu työporukka,tutut työympyrät...
Mutta kun mua ei oikeasti kiinnosta pätkääkään.
Työni teen kyllä niin hyvin kuin vain suinkin voin mutta sydän jäi tuosta duunista jo ajat sitten pois.
Kyllä se alkaa olemaan niin, että ennen Aussi matkaa mun täytyy tehdä oikeasti työni suhteen päätöksiä puoleen tai toiseen.
Muuten tilanne syö mua ihan liikaa henkisesti ja myös fyysisesti.
Joitain ajatuksia ja suunnitelmia mulla jo on, mutta niihin palailen myöhemmin ;)
Voi Australia <3
Sain eilen Suomi-Australia yhdistykseltä postia, tarkoittaen sitä, että olen jäsenmaksun maksettuani yhdistyksen jäsen!
Jihaa!
Pieni askel taas otettu lähemmäksi unelmaa.
Nyt odottelen yhdistyksen jäsenlehteä postista ja mun täytyy myös muistaa tilata yhdistykseltä itselleni Aussi opas matkaa varten.
Perjantaina mulla on vapaapäivä ja ajattelin, että käyn matkatoimistosta kyselemässä vähän alustavia vinkkejä ja neuvoja matkaa varten.
Tällä hetkellä eniten mua jännittää lentomatkat, tai ei oikeastaan itse lentäminen vaan välilaskut.
Eksynkö mä?
Löydänkö oikeaan koneeseen jatkolennolle?
Plus miljoona muuta häiritsevää ja pelottavaa asiaa :D
Joten tulin siihen tulokseen, että noita asioita ei kannata vielä miettiä.
Panikoin niitä sitten kun ne ovat ajankohtaisia.
Alan pikku hiljaa olemaan sitä mieltä, että mun matkan ajankohta taitaa olla siellä marraskuussa.
Täytyykin selvitellä millanen ilma Ausseissa siihen aikaan vuodesta on.
Kevät?
Toki kaikki riippuu myös siitä, saanko matkarahat ennen sitä kasaan.
Ja monesta, monesta muusta asiasta...
Välillä mä kyllä tosissani mietin, että onko mulla mitään muita "tunnetiloja" kuin aina asioiden ääripäät.
Jos mä olen surullinen niin mä olen niin maassa että makaan peiton alla ja nukun enkä halua nähdä tai kuulla kenestäkään yhtikäs mitään.
Jos mä olen iloinen mä siis todellakin olen sitä, ja kaikki sen kyllä huomaa tai ainakin näkee tai parhaimmassa tapauksessa pääsee osalliseksi mun sekoilua.
Onni on, että mulla on loppujen lopuksi aika harvoin huonoja päiviä.
Tai miten sen nyt ottaa, kenen onni kenen ei :D
Joka tapauksessa niin sitä mennään ääripäästä toiseen tässä mun rantakuntoilussakin.
Ensin hurja himo päällä liikkua ja laskea joka ikinen kalori ja sitten tulee sellaisia päiviä kuin tänään....rasvabileet!
Okein, mä kyllä olin puhunut jo koko viikon, että viikonloppuna herkutellaan.
Jotenkin tää homma taas vaan lähti "vähän" lapasesta.
Ensin tehtiin pekoni-jauheliha lihapiirakoita
Mutta eihän nuo tietysti riittänyt, kun on uusi hieno rasvakeitin niin pitihän sitä nyt käyttää oikein kunnolla.
Tehtiin siis ranskalaisia
Ja lihapullia
Ja sipulirenkaita ja mustekalarenkaita.
Ja salaattia.
Ja sitten tuota rasvaruokaa ängettiin ääntä kohti kaikkien lisukkeiden kera.
Huijaisin jos väittäisin, että oli pahaa.
Ei ollut vaan syntisen hyvää.
Olo noiden rasvapommien jäljiltä vaan ei ole kovinkaan hyvä.
En osaa edes sanoa kumpi painaa enemmän, huono olo fyysisesti vai henkisesti.
Huomenna en aio edes vilkaista vaakaan päin.
Huomenna liikun ainakin tuplasti enemmän kuin koskaan.
Huomenna lupaan olla ainakin seuraavan kuukauden tunkematta mitään rasvaroskaa nielustani alas.
ONNEKSI huomenna on uusi päivä <3
Keittiövahti Ibro <3
Kohta kuukauden kestäneen sairasloman takia mun on ollut pakko pitää taukoa salilla käynneistä.
Lääkärin määräys.
No, ei tarvitse olla nero arvatakseen mitä meinasi käydä motivaatiolle saavuttaa rantakunto.
Se hävisi kuin pieru saharaan.
Kuukausi tekemättä yhtään mitään on pitkä aika, eikä mun mielenterveys anna periksi vain olla ja laiskotella.
Siis kävelylenkkejä, tunti ja kilometri tolkulla.
Koiran kanssa ja ilman.
Yksin ja seurassa.
Ikävä kyllä huomasin, että pelkkä kävely ei riitä etenkin jos syö kuin porsas.
Onneksi hyvä ystäväni vinkkasi mulle kalorilaskurista.
http://kalorilaskuri.fi/
Nyt kun olen sitä 3 päivää käyttänyt on mun mielenterveys mennyt, pinna palanut sen sata kertaa ja mulla on täysin epäuskoinen olo.
Siis mä en osaa syödä oikein.
Ei toivoakaan.
Aamulla mä syön aivan liian vähän ja illalla aivan liian paljon.
Niin ja päivällä en sitten yhtään mitään terveellistä.
Onneksi olen sentään oppinut juomaan riittävän määrän vettä päivän aikana.
Ja mä luulin että mä osasin noudattaa mun henkilökohtaista ruokavaliota.
No tiedänpähän nyt, että metsään on mennyt ja lujaa.
Lisäksi mulla on pakarat aivan julmetun kipeät pitkistä kävelylenkeistä :D
Mutta onneksi vanhakin koira oppii uusia temppuja, joten mulla on vielä toivoa.
Tarvitsee vain olla tarkkana mitä syö, kirjaa jokaisen suupalan ylös ja liikkuu paljon.
Ja mun täytyy muistaa myös venytellä!
Kuulostaa siis helpolta :D
Toivon mukaan mä pääsen jo ensi viikolla aloittamaan taas työt ja sen jälkeen jatkamaan saliharjoittelua.
Salilla ja lenkillä käymisen sekä kalorilaskurin avulla mun pitäisi teoriassa saavuttaa rantakunto hyvinkin nopeasti.
I hope so!
Pakkohan mun on jakaa teidän kanssa meidän sekopäinen perinne eli vesi-ilmapallo sota :D
Vaikka tämä nyt ei mun matkaan varsinaisesti liitykkään.
Olisin lisännyt tähän hervottoman hauskan videopätkän tältä päivältä, mutta en osaa vielä kunnolla käyttää tuota mun hienoa videokameraa joten se jää johonkin myöhempään kertaan.
Sorry!
Eli tänään 1.5.2013 pidimme perheeni kanssa 10 kerran joka vappuisen vesi-ilmapallo sodan.
Perinne alkoi jo ennen nuorimmaisen lapseni syntymää, ihan perinteisestä vesisodasta.
Tuohon aikaan jo ennen vappua asuntomme suorastaan ui vedessä ja jokainen meistä kävi vuorollaan kylmässä tai kuumassa suihkussa.
Ja harvemmin omasta vapaasta tahdosta.
Koska jatkuva lattioiden luuttuaminen alkoi kyllästyttää siirryimme vappuna ulkotiloihin ja vesi-ilmapallojen pariin.
Siitä se sitten lähti ja tätä perinnettä on noudatettu jo 10 kertaa.
Porukkaa oli alussa vain meidän perhe,vuosien saatossa parhaimmillaan on ollut lähes parikymmentä ihmistä sotimassa.
Yleensä naapureiden ja lasten kaverit on osallistuneet.
Muita aikuisia meidän lisäksi ei ole näkynyt :D
Homma alkaa tietysti pallojen teolla ja niitä tehdään tunti tolkulla ja niin että sormenpäät ovat kipeinä urakan jälkeen.
Ja kaikki kodin hanat olivat käytössä.
Lopullinen määrä oli 6 muovikassillista ja 3 ämpärillistä vesi-ilmapalloja :D
Ihan kaikkia ostettuja palloja emme jaksaneet tehdä, mutta tuokin määrä riitti tähän sotaan oikein hyvin.
Tällä kertaa meitä oli 8 henkeä sotimassa, vanhemman poikani kavereita tuli mukaan kastumaan :D
Pihalta katsottiin rauhallinen paikka johon laitoimme kassit ja ämpärit.
Kerrattiin porukan kanssa säännöt:
* Pään alueelle ei saa heittää
* Kassien ja ämpäreiden luona, missä pallot ovat ei saa heittää ketään palloilla eikä kukaan saa heittää sitä joka itselleen sieltä on uusia palloja hakemassa.
*Jokainen osallistuja jää kerämään sodan loputtua pallonriekaleet maasta pois.
Vaikka olenkin jo muutaman vuoden ajan katsonut, että pallot ovat ympäristöystävällisistä materiaaleista tehtyjä, haluan myös opettaa lapsilleni että roskat kerätään hauskanpidon jälkeen pois.
Näin myös olen varmistanut, että naapureilla ei ole ollut koskaan sotaamme vastaan mitään.
Voin sanoa, että hauskaa oli ihan koko porukalla.
Tällä kertaa poikani paras kaveri sai kunnian olla porukan kastunein.
Hauskanpito ei katso ikää.
Aina on aikaa leikkiä ja hullutella.
Aikuinen voi olla vaikka joskus päästäisikin höyryjä ulos lapsen lailla ja mikään ei ole sen paremmin stressiä laukaisevaa kun hauskanpito ja hulluttelu.
Taatusti ei tule krapulaa eikä mitään muitakaan ikäviä sivuvaikutuksia vaan puhdasta iloa ja tässä tapauksessa myös raitista ilmaa reilusti ;)
