Jäähyväiset vuodelle 2013

Vuosi lähenee vääjäämättä kohti loppuaan, ja uusi vuosi kolkuttaa jo oven takana.

Kun katselen mennyttä vuotta ja mietin itseäni tasan vuosi sitten ja sitä kun olin ottamassa vuotta 2013 vastaan on tapahtunut niin paljon että, tuntuu siltä kuin mennyt vuosi olisi ollut huomattavasti pidempi ajanjakso kuin se todellisuudessa on ollutkaan.

Vaikka fyysisessä elämässä tapahtumat ja muutokset ovat olleet työpaikan jättämistä lukuun ottamatta pieniä on kasvua muuten tapahtunut niin paljon että saisin kirjan aikaiseksi pelkästään niistä kertomalla.

Jos olisin voinut kertoa itselleni vuosi sitten missä kohtaa ole nyt menossa tämän vuoden lopussa ja millaista kehitystä minussa ihmisenä on tuleva tapahtumaan, olisin kertonut itselleni samalla että, älä hätäile, tee niinkuin sydämesi sanoo, usko unelmiisi ja luota itseesi! :D

Samat asiat sanon itselleni nyt, kun uusi vuosi 2014 kolkuttelee jo muutaman tunnin päässä.

Uskon että, tuleva vuosi tulee muuttamaan elämääni monellakin tapaa, tänä vuonna istuttamani siemenet tulevasta alkavat pikku hiljaa itää ja pienet askeleet kohti unelmia on aika muuttaa kunnon harppauksiksi  :)

Unelmista on aika tehdä todellisuutta <3

Kiitän teitä kaikkia ihania blogini lukijoita tästä menneestä vuodesta 2013 ja toivotan teidät tervetulleiksi seuraamaan matkaani kohti unelmaani vuonna 2014! <3

Kiitos ja ihanaa sekä riemukasta Uutta Vuotta 2014 kaikille!!!

http://www.youtube.com/watch?v=L3HQMbQAWRc 

Jouluntaikaa

Kinkku laitetaan kohta uuniin, kuusi on tuotu sisälle ja viimeiset siivouksetkin on tehty.
Muutama lahja saa vielä päälleen jouluisen kääreen ja tiikerikakkukin on viittä vaille valmis.
Kotona tuoksuu joulu <3

On aika rauhoittua, syödä hyvin ja nauttia elosta ja olosta.
Samalla tulee mietittyä mennyttä vuotta ja mielessä siintä jo uusi vuosi ja uudet tuulet.

Tämän ihanan netistä löytämäni runon siivittämä tahdon toivottaa teille kaikille blogini  lukijoille oikein hyvää ja rauhaisaa joulua <3

Mitä kertoi mulle tonttu?

Pipari tuo joulun.

Kynttilä tuo joulun.

Himmeli tuo joulun.

Mitä muuta kertoi tonttu?

Antoi ajatuksen uuden,

kertoi joulun salaisuuden.

Rakkaus tuo joulun.

Näin kertoi tonttu.

 

 

 

 

 

Niin viiltävä on ikävä

Viime päivinä olen miettinyt pois nukkunutta siskoani paljon.
Asiaan vaikuttaa hyvin paljon se, että kaksi vuotta sitten tähän aikaan siskoni sairaudelle oli vihdoin löytynyt nimi ja joulukuu 2011 oli hänen viimeinen kuukausi meidän kanssamme.

Toisin sanoan käyn jälleen kerran muistoja läpi hänen viimeisiltä ajoiltaa. 
Viimeisiä aikoja sairaalassa, edellisen kesän muistoja, eilen aamulla muisteltiin nuorimman poikani kanssa siskoni vierailuja ja kaikkia hauskoja yhteisiä juttuja.

Kun tapahtumasta on kohta kulunut 2 vuotta tuntuu todella tärkeältä , että pojat eivät tätiään unohtaisi ja he ymmärtäisivät sen, että vaikka ihminen kuolee niin hän ei kuitenkaan koskaan täysin katoa tai vain häviä vain pois.

Mä olen ollut oman suruni kanssa huono esimerkki lapsilleni.
Melkein 2 vuotta on mennyt ennen kuin pystyn siskostani kunnolla puhumaan.
Vaikeaa ei ole kertoa sitä, että hän on kuollut tai mitään siihen liittyäviä asioita.
Vaikeaa on kertoa mitä minä tunsin ja tunnen. 
Ylipäätänsä kenellekkään, saati edes omalle perheelle.

Olen aina rakastanut joulua, koristeluja, lahjaostoksia, paketointia, perheen parissa oloa ja tiettyjä joulu"rutiineja" jotka toistuvat vuodesta toiseen.

Siskoni kuoleman jälkeen joulu on edelleen tärkeä mutta ei samalla tavalla.
Ei ole enää kiirettä, eikä stressiä.
Kaikki tapahtuu kaikessa rauhassa ja taustalla hiipii aina muistot siskoni viimeisestä joulusta.

Muistan kuinka onnistuin riitelemään siskoni kanssa  hänen ollessa sairaalassa, muistan viimeisen puhelun ja viimeisen viestin.

Muistan siskoni kivut ja muistan kuinka autoin häntä vessa käynnille.
Viimeisen ulkona käynnin ja viimeisen katseen ja heipat kun lähdin kotiin odottamaan omaa käsileikkausta.
Ja sen etten enää koskaan tuon jälkeen nähnyt häntä elossa.

Ja muistan kuinka toivoin ja rukoilin ettei hän kuolisi ainakaan jouluaattona.
Koska joulu ei sen jälkeen tuntuisi enää ikinä miltään.

Siskoni jaksoi vielä joulun yli, mutta ei enää omaan nimipäiväänsä asti vaan hän nukkui 27.12 aamuyöllä yksin pois.

Illalla olin kuunnellut Johanna Kurkelan Prinsessalle laulun juuri ennen nukkumaan menoa.

Muistan kun eilisen päivän toisen siskoni soittaman puhelun aamuyöllä ja muistan kuinka keitin aamukahvit ja katselin auringon nousua muistellen siskoani ja juoden viimeisiä "yhteisiä" aamukahveja.
Tuntuu käsittämättömältä, että tästä on kulunut jo kohta kaksi vuotta aikaa.



2 vuoden aikana ulkoisesti ei ole tapahtunut juurikaan mitään suuria mullistuksia mutta se miten mä olen kasvanut ihmisenä sisäisesti, se on jotakin aivan käsittämätöntä.
Toisinaan tuntuu, että se ihminen mikä olin 2 vuotta sitten, sitä ei ole enää olemassakaan.


No oikei, hieman liioittelua koska perusminä on ja pysyy ja hyvä niin :D

Luulen että jos nyt juttelisin siskoni kanssa hän nauraisi mun jutuille ja sanoisi, että mä olen selvinnyt hyvin ja, että mun pitää vain uskoa itseeni.
Me juteltaisiin kissoista ja eläimistä, perheestämme, nauraa käkätettäisin tyhmille jutuille ja lopuksi siskoni sanois mulle että koittakaahan muistaa käyttäytyä :D 
Pilke silmakulmassa tietysti <3

Suru muuttaa muotoaan, se ei ole läsnä enää joka hetki mutta edelleen se on aivan yhtä musertava kuin alussakin ja ikävä on niin tyhjää ettei sitä pysty täyttämään mikään.

Elämä kuitenkin jatkuu ja muistot jää.

Kiitos ihana rakas isoliskoni niistä 32 vuodesta jotka sain kanssasi viettää, kiitos suruista ja iloista ja kiitos että olit siskoni <3

Me pärjätään kyllä, vaikka aina se ei olekkaan helppoa <3