Kaikki tähän mennessä tulleet lapsuuttani koskevat paperit on tullut käytyä nyt useamman kerran läpi, silti joka kerta kun ne eteeni otan tuntuu, että löydän niistä jotain uutta mitä en aiemmin edes huomannut.
Vaikka dokumentteja on vuodesta 1983 eteenpäin, ei elämäni ennen sitäkään ole ollut ilmeisemmin kovinkaan ruusuista.
Niistä ei vain taida mitään dokumentteja tai papereita löytyä, koska asuimme tuolloin pääkaupunki seudulla.
Tuolta ajalta mulla ei ole niitäkään vähiä muistoja mitä vuoden- 83 jälkeen mutta rakas siskoni kertoi jotain omia muistojaan noilta ajoilta, mitä hän tuolloin lapsena ollessa vierailuista luonamme muisti.
Vanhempani erosivat virallisesti vuonna 1980 ja sen jälkeen muiden sisarusten jäädessä isälle muutin äidin ja papereiden mukaan silloisen isäpuoleni kanssa siis Helsinkiin.
Ruokaa ei ilmeisemmin tulloinkaan kaapissa kovin usein tainnut olla, ainakin siskoni näin kyläilyistä muistaa, lähibaari houkutti ilmeisemmin vanhempia jo tuolloin useasti.
Jo tuon ajan mahdollisesta aliravitsemuksesta kertoo siskon muistona se , että mulla oli poskessa haava joka ei ollut syvä mutta ei vain lakannut vuotamasta, ja vuotoa oli tunteja ennenkuin mua on käytetty lähinnä siskoni painostuksesta lääkärissä.
Sinällään outoa, koska nyt myöhemmällä iällä mulla on lähinnä ollut ongelmana se, että veri hyytyy turhankin nopeasti ja se tuotti ongelmia mm. nuorimman lapseni syntyessä.
Tämä ilmeisemmin isältäni peritty ominaisuus.
Kaikesta huolimatta mä en osaa olla vihainen tai katkera vanhemmilleni, mä ihmettelen vain miten kukaan voi omaa lastaan kohdella niin kuin mua on kohdeltu ja ennen kaikkea mä jaksan olla syvästi järkyttynyt siitä, että viranomaiset eivät ole tehneet juurikaan mitään, tai no heidän teot ovat olleet niin mitäänsanomattomia , että voidaan jo puhua siitä, että mitään ei ole tehty.
Oikeasti.
Yhden, siis jopa ihan kokonaisen yhden virallisen lastensuojeluvaroituksen papereista löysin.
On joo kauniisti kirjattu tapahtumat mutta onko jotain tapahtunut, EI vaikka kuinka räikeitä laiminlyöntejä tämänkin jälkeen on tapahtunut.
Koska kuva taas kännykällä otettu kirjoitan tekstin tähän, nimet omani mukaan lukien peitetty , koska vaikka avoimesti asioista kerron nimellänikin niin tuossa sattuu olemaan koko ristimä nimeni sos. turvatunnuksia myöten ja siksi peitetty.
Lastensuojeluvaroitukset 4.8.84
Ann. lastensuojelulain mukainen varoitus lapsenhuollon laiminlyönnistä.
4.2.84/lm lauantai-iltana klo 18:15 soitettiin kotiin, kerrottiin, että Liisa jätetty yksin kotiin.
Liisa alkanut itkeä ja huutaa.
Naapuri ja talonmies olivat avanneet oven ja naapuri ottanut Liisan kotiinsa ja pyysi nyt minua selvittämään tilannetta,
Hän ei voisi tyttöä koko yötä pitää.
Kävin kotikäynnillä.Isä (äidin avomies) tulikin kotiin hieman horjuen. Kertoi käyneensä soittamassa Helsinkiin, jonne avovaimo oli lähtenyt edell. päivänä työhaastatteluun.
Jollekkin tutulle oli soitettu, että avovaimo oli joutunut tapaturma-asemalle.
Tämän syystä mies oli lähtenyt soittamaan.
Hänen mielestään 4- vuotiaan lapsen voi aivan huoletta jättää pariksi tunniksi yksinään.
Näin ilmeisesti on ennenkin tapahtunut.
Tarinassa on kummallisia ristiriitoja plus että musta oli jo ennen tuota tehty lastensuojelu ilmoituksia joten ihmettelen kyllä suuresti , että mun yksin jättämisen selitys on mennyt läpi ja kaiken päälle mut on jätetty kyseisen humaltuneen ihmisen luokse sen kummempia kyseenalaistamatta asioita tai miettimättä onko kyseinen ihminen kykenevä musta huolehtimaan.
No mutta tämä siis ainoa virallinen lainmukainen varoitus mun huollon laiminlyönnistä, muita ei papereista löytynyt.
Toki dokumenteissa lukee vanhemmille annetuista viimeisistä varoituksista mutta näistäkään huolimatta mitäänhän ei siis tapahtunut.
Hieman kyllä pistää miettimään, että ilman naapureita ja ihmisiä joita edes vähän kiinnosti mun olot ja vointi ja ilman kaikesta tapahtuneesta huolimatta mun sosiaalista ja jollakin tapaa rohkeaakin luonnetta mä en varmasti olisi selvinnyt kaikesta, en fyysisesti saati henkisesti.
On ollut välillä hyvinkin pienestä kiinni ettei mun pieni alkanut elämä olisi sammunut jo heti alkuunsa.
Ja silloin mä en olisi tässä kertomassa tätä kaikkea.
Sosiaalitoimelta pyytämäni paperit tulivat eilen, tai ainakin osa niistä.
Dokumentteja vuodelta 1983-1987.
Mä kyllä tiesin, että varhaislapsuuteni ei olut mitään ihanaa aikaa mutta se mitä kaikkea paperit pitivät sisällään oli mulle kuitenkin jonkinlainen järkytys.
Etenkin se, että vaikka dokumentointi tuohon aikaan ei ollut samaa mitä nykypäivänä lukee papereissa monessa kohtaa sellaisia aisoita ja faktoja joiden perusteella mut olisi pitänyt ottaa huostaan heti ja silti juuri MITÄÄN ei tapahtunut.
Mä tulen käymään noita papereita läpi tässä blogissani ja odotan vielä kasvatus/perheneuvolan papereita jossa kävin hyvin monta vuotta.
Sekä toivon , että koulutoimen puolelta löytyy asiakirjoja musta myös.
Luulen , että nuo paperit valottavat asioita ehkä vielä paremmin kuin nämä sosiaalitoimen sekavat dokumentit.
Järkyttävintä mitä noista papereista löytyi oli 17 naapurin allekirjoittama vetoomus mun oloistani sosiaaliviranomaisille.
17 ihmistä , 17 naapuria allekirjoitti paperin jossa kerrottiin mun karmeista oloista, aikana jollon lapselle selkään antaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja naapureiden asioihin ei puututtu sitäkään vähään kuin nykyään, asuinalueella joka oli etenkin tuohon aikaan ns. huonomaineista aluetta.
17 ihmistä.
Koska kuvat ovat taattua kännykkälaatua kopioiduista asiakirjoista kirjoitan kirjeen kokonaisuudessaan tähän:
Sosiaaliviranomaisille
" Me kaikki allekirjoittaneet olemme jo vuoden olleet huolissamme naapuritalon pienestä 4 vuotiaasta Liisa tyttösestä, joka on ns. jätetty heitteille.
Tämä lapsirukka on valittanut nälkäänsä ja janoansa kun häntä pidetään aamuvarhaisesta iltamyöhään ulkona ja äiti ja isäpuoli ovat aina menossa, ettei lapsella taida olla ruan ja juoman antajaa kotona.
Hänelle on kuulemma isäpuoli sanonut, että täytyy olla kauan ulkona , heitä ei saa häiritä.
Eikä tämä lapsirukka ole todella heitä häirinnyt kun on aina vain pihalla yksin.
Liisa raukka on hyvin laiha ja nälkiintyneen näköinen.
Vatsa on ihan sisäänpäin painunut.
Samoin hiukset ovat niin takussa , ettei tavallinen kampa niihin pysty.
Haluamme kertoa teille törkeimpiä yksityiskohtia tapauksesta.
Tämä lapsi on puolialastomana ulkona vaikka olisi kuinka kylmä ilma.
Viime talvena Liisalla oli kumisaappaat jalassa pakkasella ja niissä oli vain risaiset sukkahousut joissa ei ollut kunnon teriäkään.
Tänä talvena päässä on ollut vain pieni ohut pipo, kaula aivan paljaana ja läpimärät lapset kädessä.
Eihän Liisa uskalla mennä hakemaan lisää vaatetta kun kerta on kielletty.
Jonkun leipäpalan ovat tuoneet Liisalle pihalle kun ovat itse lähteneet päiväkausiksi pois.
On ikävää että lapset vielä kiusaavat tätä kiusattua lapsiraukkaa, eihän hän osaa puoliaan pitää kun vanhemmatkaan eivät ole niitä pitämässä.
Meistä kaikista on törkeää, että lapsi ei pääse illalla myöhään kotiin vaikka käy ovikelloa soittamassa.
Vanhemmat elävät juopotellen lapsesta mitään välittämättä.
Tämäkin tapahtui illalla 20:40 kun Liisa tuli ovikelloa soittamaan ja sanoi että ei pääse sisään vaikka kuinka soittaisi ovikelloa.
Pakkasta n.20
Hän oli tietoinen että 13v sisko on nukkumassa ja vanhemmista ei tietoakaan.
Jos hän ei olisi osannut naapurista hakea apua, niin taivas olisi ollut yön hänen kattonaan ja lumihanki patjanaan.
Tästä samaisesta lapsesta on kuulemma soitettu sosiaaliviranomaisille mutta siihen ei ole otettu mitään kantaa.
Kaupunki on kuulemma antanut asunnon ja emännällä on jokin työpaikka tai ainakin ollut , joten siihen vedoten ei asiaa ole otettu kantaa.
Meidän mielestä tämä ei riitä perusteeksi sosiaaliviranomaisille jättää käsittelemättä tälläistä törkeää juttua.
Jos tälle lapselle tapahtuu jotain niin sitten ollaan kyllä syyttämässä ja sanomassa miksi ette ottaneet yhteyttä kun kerta tiesitte asiasta.
Tähän viitaten toivomme teidän ottavan vakavasti tämän pyyntömme.
Emme halua nimiä julkisuuteen.
Osoite: Nimi:
17 allekirjoitusta
Jk. Lapsi on pyytänyt ruokaa usemmalta ihmiseltä ja sitä on aina hänelle annettu.
Ensimmäinen lastensuojeluilmoitus musta on tehty dokumenttien mukaan vuonna 1983.
Tämän kirjeen jälkeen kiireellisenä avohuollon tukitoimena sain puolipäivä hoitopaikan klo. 9-13 joka arkipäivä läheisestä päiväkodista, muuten papereiden sekä omien muistojenkin mukaan kaikki jatkui suht samanlaisena kunnes muutimme pois ja mun osaltani toinen helvetti alkoi.
Kiltti tyttö ei kerro jos tuntuu pahalta, kiltti tyttö ei näytä tunteita, kiltti tyttö on näkymätön tai jos ei näkymätön niin ainakin niin kiltti, että kaikilla on mukavaa olla kiltin tytön seurassa.
Ja kiltti tyttö pärjää aina tai jos ei pärjää niin ei ainakaan kerro muille ettei pärjää.
Kiltti tyttö auttaa aina muita mutta muistaa , ettei odota sitä muilta tai jos muut nyt sattuvat joskus auttamaan niin kiltin tytön tulee muistaa, että apu täytyy korvata ainakin satakertaisena takaisin.
Kiltti tyttö tekee kaikkensa perheensä, työyhteisönsä ja koko maailman eteen ja muistaa tuntea syyllisyyttä jos joskus haluaa itsekkäästi jotain vain itselleen.
Kiltti tyttö saa haluta vain asioita joita kuuluu haluta ja jotka pönkittävät kiltin tytön perheen tai puolison tai muiden läheisten statusta ja näyttää hyvältä muulle ympäristölle.
Kiltti tyttö pitää visusti tunteet ominaan, jos kiltillä tytöllä on paha olla tai suututtaa niin hän tekee sen hyvin hiljaa, peiton alla tai omissa oloissa mököttäen.
Kiltti tyttö huolehtii aina muista ensin ja muistaa että, kiltit tytöt eivät vaadi samaa muilta itseä kohtaan.
Kiltti tyttö venyy ja paukkuu töissä, kotona ja vapaa-ajalla, aina ajatellen muiden parasta.
Kiltti tyttö ei kerro omista mielipiteistä,ettei kenellekkään tule paha mieli tai jos kiltti tyttö kertoo hän kuitenkin tekee sen varovasti, kuin lupaa kysyen tai peruu hetken päästä puheensa.
Kiltillä tytöllä on paljon tuttuja ja kavereita mutta hyvin vähän oikeita ystäviä, koska kiltti tyttö pelkää olla oma itsensä muiden seurassa.
Kiltti tyttö ei oikein tiedä kuka tai mikä on, kiltti tyttö tietää vain mitä muut haluavat hänen olevan.
Aina toisinaan kiltti tyttö miettii mitä tapahtuisi jos ei enää olisikaan niin kiltti?
Kiltillä tytöllä on unelmia mutta hän ei uskalla kertoa niitä muille tai jos hän kertoo niin hän ei uskalla itsekkään luottaa niiden toteutumiseen.
Kiltti tyttö haluaa elää mutta ei tiedä kuinka se oikeasti tapahtuu.
Kiltti tyttö on vain niin väsynyt olemaan kiltti...
