Lastensuojeluvaroitukset

Kaikki tähän mennessä tulleet lapsuuttani koskevat paperit on tullut käytyä nyt useamman kerran läpi, silti joka kerta kun ne eteeni otan tuntuu, että löydän niistä jotain uutta mitä en aiemmin edes huomannut.

Vaikka dokumentteja on vuodesta 1983 eteenpäin, ei elämäni ennen sitäkään ole ollut ilmeisemmin kovinkaan ruusuista.
Niistä ei vain taida mitään  dokumentteja tai papereita löytyä, koska asuimme tuolloin pääkaupunki seudulla.
Tuolta ajalta mulla ei ole niitäkään vähiä muistoja mitä vuoden- 83 jälkeen mutta rakas siskoni  kertoi jotain omia muistojaan noilta ajoilta, mitä hän tuolloin lapsena ollessa vierailuista luonamme muisti.

Vanhempani erosivat virallisesti vuonna 1980 ja sen jälkeen muiden sisarusten jäädessä isälle muutin äidin ja papereiden mukaan silloisen isäpuoleni kanssa siis Helsinkiin.

Ruokaa ei ilmeisemmin tulloinkaan kaapissa kovin usein tainnut olla, ainakin siskoni näin kyläilyistä muistaa, lähibaari houkutti ilmeisemmin vanhempia jo tuolloin useasti.

Jo tuon ajan mahdollisesta aliravitsemuksesta kertoo siskon muistona se , että mulla oli poskessa haava joka ei ollut syvä mutta ei vain lakannut vuotamasta, ja vuotoa oli tunteja ennenkuin mua on käytetty lähinnä siskoni painostuksesta lääkärissä.

Sinällään outoa, koska nyt myöhemmällä iällä mulla on lähinnä ollut ongelmana se, että veri hyytyy turhankin nopeasti ja se tuotti ongelmia mm. nuorimman lapseni syntyessä.
Tämä ilmeisemmin isältäni peritty ominaisuus.

Kaikesta huolimatta mä en osaa olla vihainen tai katkera vanhemmilleni, mä ihmettelen vain miten kukaan voi omaa lastaan kohdella niin kuin mua on kohdeltu ja ennen kaikkea mä jaksan olla syvästi järkyttynyt siitä, että viranomaiset eivät ole tehneet juurikaan mitään, tai no heidän teot ovat olleet niin mitäänsanomattomia , että voidaan jo puhua siitä, että mitään ei ole tehty. 
Oikeasti.

Yhden, siis jopa ihan kokonaisen yhden virallisen lastensuojeluvaroituksen papereista löysin.
On joo kauniisti kirjattu tapahtumat mutta onko jotain tapahtunut, EI vaikka kuinka räikeitä laiminlyöntejä tämänkin jälkeen on tapahtunut.

Koska kuva taas kännykällä otettu kirjoitan tekstin tähän, nimet omani mukaan lukien peitetty , koska vaikka avoimesti asioista kerron nimellänikin niin tuossa sattuu olemaan koko ristimä nimeni sos. turvatunnuksia myöten ja siksi peitetty. 

Lastensuojeluvaroitukset 4.8.84

Ann. lastensuojelulain mukainen varoitus lapsenhuollon laiminlyönnistä.

4.2.84/lm lauantai-iltana klo 18:15 soitettiin kotiin, kerrottiin, että Liisa jätetty yksin kotiin.
Liisa alkanut itkeä ja huutaa.
Naapuri ja talonmies olivat avanneet oven ja naapuri ottanut Liisan kotiinsa ja pyysi nyt minua selvittämään tilannetta,
Hän ei voisi tyttöä koko yötä pitää.
Kävin kotikäynnillä.Isä (äidin avomies) tulikin kotiin hieman horjuen. Kertoi käyneensä soittamassa Helsinkiin, jonne avovaimo oli lähtenyt edell. päivänä työhaastatteluun.
Jollekkin tutulle oli soitettu, että avovaimo oli joutunut tapaturma-asemalle.
Tämän syystä mies oli lähtenyt soittamaan.
Hänen mielestään 4- vuotiaan lapsen voi aivan huoletta jättää pariksi tunniksi yksinään.
Näin ilmeisesti on ennenkin tapahtunut.


Tarinassa on kummallisia ristiriitoja plus että musta oli jo ennen tuota tehty lastensuojelu ilmoituksia joten ihmettelen kyllä suuresti , että mun yksin jättämisen selitys on mennyt läpi ja kaiken päälle mut on jätetty kyseisen humaltuneen ihmisen luokse sen kummempia kyseenalaistamatta asioita tai miettimättä onko kyseinen ihminen kykenevä musta huolehtimaan.

No mutta tämä siis ainoa virallinen lainmukainen varoitus mun huollon laiminlyönnistä, muita ei papereista löytynyt.
Toki dokumenteissa lukee vanhemmille annetuista viimeisistä varoituksista mutta näistäkään huolimatta mitäänhän ei siis tapahtunut.

Hieman kyllä pistää miettimään, että  ilman naapureita ja ihmisiä joita edes vähän kiinnosti mun olot ja vointi ja ilman kaikesta tapahtuneesta huolimatta mun sosiaalista ja jollakin tapaa rohkeaakin luonnetta mä en varmasti olisi selvinnyt kaikesta, en fyysisesti saati henkisesti.

On ollut välillä hyvinkin pienestä kiinni ettei mun pieni alkanut elämä olisi sammunut jo heti alkuunsa.

Ja silloin mä en olisi tässä kertomassa tätä kaikkea.