Sosiaaliviranomaisille

Sosiaalitoimelta pyytämäni paperit tulivat eilen, tai ainakin osa niistä.
Dokumentteja vuodelta 1983-1987.
Mä kyllä tiesin, että varhaislapsuuteni ei olut mitään ihanaa aikaa mutta se mitä kaikkea paperit pitivät sisällään oli mulle kuitenkin jonkinlainen järkytys.
Etenkin se, että vaikka dokumentointi tuohon aikaan ei ollut samaa mitä nykypäivänä lukee papereissa monessa kohtaa sellaisia aisoita ja faktoja joiden perusteella mut olisi pitänyt ottaa huostaan heti ja silti juuri MITÄÄN ei tapahtunut.

Mä tulen käymään noita papereita läpi tässä blogissani ja odotan vielä kasvatus/perheneuvolan papereita jossa kävin hyvin monta vuotta.
Sekä toivon , että koulutoimen puolelta löytyy asiakirjoja musta myös.
Luulen , että nuo paperit valottavat asioita ehkä vielä paremmin kuin nämä sosiaalitoimen sekavat dokumentit.

Järkyttävintä mitä noista papereista löytyi oli 17 naapurin allekirjoittama vetoomus mun oloistani sosiaaliviranomaisille.
17 ihmistä , 17 naapuria allekirjoitti paperin jossa kerrottiin mun karmeista oloista, aikana jollon lapselle selkään antaminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja naapureiden asioihin ei puututtu sitäkään vähään kuin nykyään, asuinalueella joka oli etenkin tuohon aikaan ns. huonomaineista aluetta.

17 ihmistä.

Koska kuvat ovat taattua  kännykkälaatua kopioiduista asiakirjoista kirjoitan kirjeen kokonaisuudessaan tähän:

Sosiaaliviranomaisille

" Me kaikki allekirjoittaneet olemme jo vuoden  olleet huolissamme naapuritalon pienestä 4 vuotiaasta Liisa tyttösestä, joka on ns. jätetty heitteille.
Tämä lapsirukka on valittanut nälkäänsä ja janoansa kun häntä pidetään aamuvarhaisesta iltamyöhään ulkona ja äiti ja isäpuoli ovat aina menossa, ettei lapsella taida olla ruan ja juoman antajaa kotona.
Hänelle on kuulemma isäpuoli sanonut, että täytyy olla kauan ulkona , heitä ei saa häiritä.
Eikä tämä lapsirukka ole todella heitä häirinnyt kun on aina vain pihalla yksin.
Liisa raukka on hyvin laiha ja nälkiintyneen näköinen.
Vatsa on ihan sisäänpäin painunut.
Samoin hiukset ovat niin takussa , ettei tavallinen kampa niihin pysty.
Haluamme kertoa teille törkeimpiä yksityiskohtia tapauksesta.
Tämä lapsi on puolialastomana ulkona vaikka olisi kuinka kylmä ilma.
Viime talvena Liisalla oli kumisaappaat jalassa pakkasella ja niissä oli vain risaiset sukkahousut joissa ei ollut kunnon teriäkään.
Tänä talvena päässä on ollut vain pieni ohut pipo, kaula aivan paljaana ja läpimärät lapset kädessä.
Eihän Liisa uskalla mennä hakemaan lisää vaatetta kun kerta on kielletty.
Jonkun leipäpalan ovat tuoneet Liisalle pihalle kun ovat itse lähteneet päiväkausiksi pois.
On ikävää että lapset vielä kiusaavat tätä kiusattua lapsiraukkaa, eihän hän osaa puoliaan pitää kun vanhemmatkaan eivät ole niitä pitämässä.
Meistä kaikista on törkeää, että lapsi ei pääse illalla myöhään kotiin vaikka käy ovikelloa soittamassa.
Vanhemmat elävät juopotellen lapsesta mitään välittämättä.
Tämäkin tapahtui illalla 20:40 kun Liisa tuli ovikelloa soittamaan ja sanoi että ei pääse sisään vaikka kuinka soittaisi ovikelloa.
Pakkasta n.20
Hän oli tietoinen että 13v sisko on nukkumassa ja vanhemmista ei tietoakaan.
Jos hän ei olisi osannut naapurista  hakea apua, niin taivas olisi ollut yön hänen kattonaan ja lumihanki patjanaan.
Tästä samaisesta lapsesta on kuulemma soitettu sosiaaliviranomaisille mutta siihen ei ole otettu mitään kantaa.

Kaupunki on kuulemma antanut asunnon ja emännällä on jokin työpaikka tai ainakin ollut , joten siihen vedoten ei asiaa ole otettu kantaa.
Meidän mielestä tämä ei riitä perusteeksi sosiaaliviranomaisille jättää käsittelemättä tälläistä törkeää juttua.
Jos tälle lapselle tapahtuu jotain niin sitten ollaan kyllä syyttämässä ja sanomassa miksi ette ottaneet yhteyttä kun kerta tiesitte asiasta.
Tähän viitaten toivomme teidän ottavan vakavasti tämän pyyntömme.
Emme halua nimiä julkisuuteen.

Osoite:                                   Nimi:

17 allekirjoitusta

Jk. Lapsi on pyytänyt ruokaa usemmalta ihmiseltä ja sitä on aina hänelle annettu.

Ensimmäinen lastensuojeluilmoitus musta on tehty  dokumenttien mukaan vuonna 1983.
Tämän kirjeen jälkeen kiireellisenä avohuollon tukitoimena sain puolipäivä hoitopaikan klo. 9-13 joka arkipäivä läheisestä päiväkodista, muuten papereiden sekä omien muistojenkin mukaan kaikki jatkui suht  samanlaisena kunnes muutimme pois ja mun osaltani toinen helvetti alkoi.