Ihana ystäväni muistutti mua tässä eräs päivä, kun mulla oli taas todella tuskastunut olo ja olin varma , että mun unelma ei liiku milliäkään mihinkään suuntaan, että jo mun matka kohti unelmien matkaa on iso ja upea prosessi.
Ihana, ihana ystäväni sai mut taas muistamaan ketä ja mitä varten mä tätä juttua teen : minun itseni.
Suurin rakkauden teko itseään kohtaan on tehdä niitä asioita jotka tulee suoraan sun sydämestä.
Tää on mun juttu,mun sydän haluaa tälle matkalle.
Ja mä teen tämän vain ja ainostaan itseäni varten.
Mun täytyy siis kasvaa ihmisenä jo ennen matkaa, ennen kuin mä voin lähteä itse matkalle.
Ja täytyy myöntää, että paljon mä olen kasvanutkin.
Musta on löytynyt mielettömiä positiivisia asioita, määrätietoisuutta ja uskoa unelmaani sekä myös niitä kasvun paikkoja kuten se että en vaan ole kyennyt organisoimaan asioita mitenkään.
Toisaalta olen myös miettinyt mitkä on asioiden tärkeysjärjestys.
Tarviiko mun nyt stressata jotain jolle en voi vielä mitään tai auttaako asian panikoiminen nyt kun se ei edes ole ajankohtaista?
Ei tarvitse.
Asiat on otettava vastaan sellaisina kuin ne ovat ja silloin kun ne ovat ajankohtaisia.
Välillä vain tuntuu, etten saa mistään otetta.
Mistä aloittaisin tai jatkaisin , mitä seuraavaksi ja mitä kaikkea mun täytyy muistaa tai tietää?
Päätin just nyt tässä paikassa lopettaa huolehtimisen ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Ensiksi päätin että, pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa ja kerään lentolippujen verran rahaa kasaan ja tilaan lennot.
Sen jälkeen vasta mietin missä asun matkan ajan ja mistä saan itse matkalle rahat kasaan.
Plus kaikki muut miljoona paperihommaa sun muuta juttua :D
Nyt mun täytyy vain selvittää, että minkälaisella välilaskulla mä aion maahan saapua ja takasin kotimaahan tietysti.
Se määrää jo paljon matkalippujen hinnasta.
Lisäksi mä olen päättänyt mitä paikkoja mä haluan reissullani nähdä ja tällä hetkellä kaikki paikat joissa haluan käydä on Sydneyssa.
Bondi Beach nyt ainakin on nähtävä, tosin siellä en varmaankaan aijo kärrinpyöriä heittää vaan valitsen siihen vähän hiljaisemman rannan :D
Taronga Zoo ja Koala Park kuuluvat ehdottomasti mun reissukohteisiin, ja uskoakseni myös Luna Park.
Jonkulainen lauttamatkakin täytyy ehdottomasti tehdä, ehkäpä useampikin.
Oopperatalo ja merimuseokin täytyy ehdottomasti käydä kurkkimassa :)
Uskon kyllä että noita paikkoja tulee lisää itse paikan päällä mutta tiedänpähän jo nyt mitä ainakin haluan nähdä ja tehdä.
Ja ne osterit kuuluu tietysti ruokalistalle, must kokea juttuihin.
Musta on aivan ihanaa kun kaikki mun läheiset ihmiset puhuu jo kuinka mä lähden matkalle ja kuinka mä teen siellä sitä ja tätä.
Aluksi vain harvat uskoi mun unelmaan ja nyt kaikki jo tietää varmasti että mä matkustan Australiaan.
Se jos jokin saa suun hymyyn <3
Mun fustra harjoittelut alkaa olemaan pikku hiljaa lopuillaan, muutama käynti ja homma on sitten siinä.
Homma onkin venynyt ja paukkunut mun sairaslomien takia jo hyvän matkaa.
Nyt mun täytyisi sitten jatkaa harjoittelua yksin.
Täytyy sanoa että, en ole koskaan ollut mikään himo salilla kävijä.
Oikeastaan jos ihan rehellisiä ollaan mä en ole ikinä ollut myöskään mikään himo liikkuja.
Eläinharrastusten myötä liikkuminen on ollut aina luontevaa ja asiaan kuuluvaa.
Ja 99 prosenttisesti se liikkuminen on tapahtunut ulkona luonnossa.
Salilla käyminen on ollut mukavaa ja olen nauttinut ihan joka hetkestä.
On myös ollut ihanaa kun joku on neuvonut ja tsempannut ja tarvittaessa myös potkinut mua hanuriin jos olen löysäillyt joko treenatessa tai sitten arjessa eläessä.
Tuloksia on syntynyt, mun selkä on jälleen suora, hartiat oikealla paikalla, painoa tippunut hieman mutta senttejä lähtenyt sitäkin enemmän.
Ja mikä parasta, suurin osa kivuista on poissa.
Ja nyt mun täytyy jatkaa yksin.
Ajatus siitä että, mä menisin salille kaikkien muiden sekaan YKSIN tuntuu lähinnä samalta kuin mä lähtisin kiipeämään vuorelle ilman mitään varusteita.
Mutta jostain on aina aloitettava, ja hyvät tulokset ja edistyminen ajaa mua jatkamaan työskentelyä kroppani kanssa.
Kuten se että, mulla on vain tämä yksi elämä juuri tässä ja mulla on myös vain tämä yksi kroppa käytettävänä tässä elämässä.
Osaanko mä tehdä liikkeet oikein?
Entä osaanko mä käyttää salilla olevia laitteita oikein?
Entä jos mä näytän ihan tyhmältä treenatessani?
Kaikenlaisia ajatuksia sitä ihmisen päähän mahtuukin :D
Epävarmuus on ovela takapiru joka saa kaikki hyvätkin suunnitelmat ja unelmat vaikuttamaan
huonoilta tai hölmöiltä.
Epävarmuus syö sisältä kuin syöpäläinen ja ihan liian moni kuuntelee sen supinoita.
Mä en aio kuunnella sitä vaan menen salille ja treenaan samalla tavalla kuin tähänkin asti.
Jos näytän jonkun mielestä hölmöltä se ei ole minun ongelmani vaan hänen.
Jos teen liikkeet väärin huomaan sen kyllä kropassani.
Ja jos en osaa käyttää laitteita mä voin aina kysyä neuvoa joko salin henkilökunnalta tai sitten muilta käyttäjiltä.
Sitäpaitsi jokainen meistä on joskus tehnyt asioita ensimmäistä kertaa, ja harva meistä on ollut seppä syntyessään ;)
Sama koskee myös muitakin asioita, mä pystyn kyllä jos mä oikeasti haluan ja pyydän tarvittaessa apua.
Huomenna siis kutsuu ryhmäliikuntatunti balance ja ensi viikolla mä heitän salikamat reppuun ja menen treenaamaan yksin mielessäni Australian hiekkarannat.
Syvällisten pohdintojen jälkeen on taas hyvä palata maan pinnalle ja katsoa missä mennään.
Tilanne on nyt se että kaikki seisoo edelleen.
Mikään ei etene enkä mä saa järjellistä otetta mistään.
Tai niin musta ainakin tuntuu.
Periaatteessa mulla olisi ollut rahat lentolippuihin kun irtisanouduin ja sain lomarahat käteen(tai siis suurimman osan niistä) mutta koska mä olin niin loppu sekä henkisesti että, fyysisesti ja huilasin kotona suurimman osan heinäkuusta on ne rahat mennyt jo elämiseen.
Toki jotain meni säästöönkin MUTTA koska teen töitä keikkalaisena eikä mulla ole vakituisia tuloja tällä hetkellä on mun pakko miettiä ensisijaisesti perhettä ja sen menoja.
Eli jos akuutti tarve tulee menee mun säästöt perheen menoihin ja piste.
Olen silti edelleen sitä mieltä että, lähtö vanhasta työpaikasta kannatti.
En muista että, yli vuoteen olisi ollut näin upea ja näin helpottunut fiilis.
Ja on ihan mukava nähdä muita työpaikkoja ja työyhteisöjä ilman vakituisen työn tuomia vastuita ;)
Ja voin lähteä koska vaan Australiaan, tietysti heti kun vain saan lentolippujen verran rahaa säästettyä.
Kotkan opiston kurssilehti tuli tänään ja katselin sieltä englannin kielen kursseja.
Yhden kurssin hinta oli 80 euroa.
Mietin että varaanko kurssin vai menisinkö sittenkin vain iltalukion tunneille.
Iltalukio ainakin tulisi edullisemmaksi, ehkä.
Matkakuume kuitenkin pahenee joka ikinen päivä.
Samalla mua ottaa päähän etten ole saanut asiaa etenemään mitenkään.
Tai olenhan mä omatoimisesti opiskellut englantia pitkin kesää.
Ja säästänyt rahaa.
Päätin myös alkaa itsenäiseksi aloe vera myyjäksi.
Tarkoitus olisi pitää kutsuja pitkin syksyä ja samalla kerätä varoja matkaa varten.
Sitäpaitsi tuotteet ovat hyviä, jopa mun kamala ihottuma parani loppuun aloe rasvojen avulla.
Tuntuu silti että, asiat etenee pikkuriikkisin mini askelin ja itse matka tuntuu olevan valovuosien päässä.
Tämän ei pitäisi olla näin vaikeaa.
Ihmiset matkustelee ympäri maailmaa jatkuvasti ja toteuttaa unelmiaan tämän tästä.
Mitä ihmettä mä teen väärin?
Mitä mä en nyt näe?
Mitä mä voisin tehdä jotta mun unelma toteutuisi?
Siinäpä mulle asioita pohdittavaksi.
http://www.foreverliving.fi/aloe-vera/var-aloe-vera
Hiljaisuus ja rauhoittuminen.
Tässä hetkessä eläminen.
Täytyy sanoa että, mun elämä on ollut tähän menessä lähempänä kaaosta, jatkuvaa säntäilyä sinne ja tänne sekä tuskailua tulevasta ja siitä mitä ei vielä ole.
Heinäkuu oli elämäni upeinta aikaa ja samalla myös haastavinta.
Tein paljon asioita joita en ole vuosiin tehnyt ja ennen kaikkea nautin perheen kanssa yhdessäolosta, uintireissuista, mattojen pesusta , mustikoiden pomimisesta jne jne.
Samalla kävin läpi rankkojakin asioita menneisyydestä ja etenkin ihmisuhteet mun ydinperheen ulkopuolisiin ihmisiin on ollut tapetilla.
Olen joutunut miettimään suhteita ystäviini, itseeni ja etenkin omaan maailmankuvaani.
Sen olen jo tähän ikään mennessä oppinut että, ihmisiä tulee ja menee sun elämäsi aikana, joku viipyy vain hetken joku koko sun elämän mutta jokainen ihminen sun elämässä opettaa sulle susta itsestäsi jotain.
Aina ne asiat ei ole niitä kaikkein ihanampia juttuja, joskus omien heikkouksien ja virheiden myöntäminen etenkin itselle on vaikeaa ja samalla myös haasteellista.
Mutta mä uskon, että se kannattaa.
Mä olin ennen pessimisti, paino sanalla ennen.
Pessimisti ei pety on täyttä kuraa.
Pessimisti pettyy lähes joka kerta koska pessimisti on aina valmis uskomaan pahinta ja mitä silloin saa?
No tietenkin juuri sitä mitä on odottanutkin ja mihin on uskonut.
Ja silloin pienikin pettymys ja vastoinkäyminen tuntuu paljon suuremmalta ja raskaammalta kuin mitä se oikeasti onkaan.
Voin sanoa, että omien uskomusten ja rajojen rikkominen on vaikeaa, se on rankkaa, se satuttaa ja välillä joutuu uimaan korvian myöten omassa sonnassa MUTTA se kannattaa.
Positiivisuus tuo lisää positiivisuutta ja vaikka välillä asiat ei meiniskään niin kuin olisi itse toivonut niin ne pettymykset ei tunnu niin pahoilta ja lamaannuttavilta kuin ennen.
Toki mä edelleen yllätän lähes joka päivä itseni sieltä negatiivisyyden suosta mutta koska mä tiedostan sen mä pystyn myös muuttamaan sitä sen hetkistä ajattelutapaani.
Miksi murehtia mennyttä kun sille et voi enää mitään?
Miksi stressata tulevasta kun et tiedä mitä seuraava hetki tuo tullessaan?
Voit siis elää tässä hetkessä, juuri nyt ja nauttia tästä hetkestä juuri sellaisena kun se on koska kohta se on jo mennyttä ja sulle jää vain muistot siitä.
Ja meistä jokaisesta itsestä on kiinni millaisia ne tämän hetken muistot on :)
Elämään mahtuu pettymyksiä, vitutuksia, masentavia päiviä ihan taatusti meille jokaiselle mutta jokainen sellanen hetki opettaa myös meille jotain.
Jos sä työnnät sormet kuumalle hellalle ja poltat näppisi niin tuskin teet samaa virhettä uudestaan?
Tai jos teet niin mä kyllä uskon että, jossain vaiheessa sä kyllä tavalla tai toisella tajuat sen että, se ei todellakaan kannata MUTTA on samalla myös susta itsestäsi kiinni mitä sä asialle teet.
Elämä on täynnä valintoja, joskus mennään niin sanotusti perse edeltä puuhun ja joskus tajutaan asiat vähän helpommin.
Be Here Now, nauti ja rakasta koska meillä on tää yks elämä tässä ja nyt ja on täysin meistä itsestämme kiinni millanen se on.
