Äitienpäivä

Täytyy taas todeta, että onneksi äitienpäivä on vain kerran vuodessa.
Olisikin ollut ihan liikaa vaadittu , että mun äitienpäivä olisi mennyt kuten normaali juhlapäivä.
Tietysti mikä kenellekkin on normaalia :D

Ihanainen esikoiseni kaikkine teiniangsteineen lähti eilen illalla telttailemaan kavereidensa kanssa.
Edellisenä iltana pojat tulivat telttailemasta kotiin klo 23, koska heillä oli kylmä ja ulkona metsässä oli pimeää.
Niin, sehän on aivan tavatonta että metsässä on yöllä pimeää :D
Tällä kertaa reissu kesti sentään puoli viiteen saakka aamulla, kotiin tultiin koska tuli taas kylmä.

Heräsin siis puoli yhdeksän siihen kun nuorimmaiseni ja esikoiseni kiivaasti ottivat yhteen.
Olin laiska enkä jaksanut nousta ylös, saati että olisin jaksanut huutaa pojille, että ovat hiljaa ja lopettavat tappelun olinkin ovela äiti ja laitoin esikoiselleni tekstiviestin :D
"Hiljaa!!!!"
Metsään meni niin että rytisi.
Viisas esikoiseni laittoi mulle takaisin tekstarin : "Mutta kun toi ärsyttää." :D

Juu en mä olisi halunnutkaan nukkua juhlapäivänäni pitkään ja makeasti.
Eikun ylös.

Rakas kuopukseni heleällä äänellä toivotti mulle huomenet ja ilmoitti heti, että keittiöön en saa mennä.
Jahas.
Kuuliaisesti jäin odottamaan sohvalle mitä tuleman pitää....
kolinaa, pauketta,rytinää.

"Saa tulla."

 Siinä oli äidille rakkaudella tehty äitienpäivä lahja <3

  Maailman paras äiti, ihanaa <3


Harmi, että jatko ei mennytkään sitten aivan yhtä ihanasti.

Ennen kuin edes pääsin kunnolla tarjottimeni kimppuun ilmoitti kuopukseni, että hänellä on hiuksissa vähän purkkaa joka pitäisi leikata saksilla pois.
"Vähän"  olikin koko päälaen kattava alue.
Itkuhan siinä tuli kun yritettiin ensin varovasti irrottaa purkkaa käsin, vähän kovemmin kammalla ja lopuksi mun oli pakko todeta, että olen tehnyt kaikkeni ja purkka on ja pysyy tukassa.
Jos leikkaan purkan pois saksilla jää keskelle päätä ikävä kalju kohta.

Tunnin rakas nuorimmaiseni itki sitä, että joutuu luopumaan ihanasta liehuletistään.
Toki parturille olin jo aikaa ollut varaamassa, koska poika raukan silmiä ei hiuspehkon alta enää meinannut löytyä mutta ihan näin radikaalia liikettä en minäkään ollut suunnitellut.

Siinä sitten leikattiin koneella pitkä tukka pojalta pois, poika mökötti ja äidin sydä itki verta.
Parturoinnin jälkeen saatu jäätelö sentään helpotti lapsen tuskaa, äidillä on vielä tovi tottumista uuteen lapseen joka kotiin muutti :D

Onneksi loppupäivä meni suunnilleen normaalien kaavojen mukaan, soittelin äitienpäivä toivotukset omalle äidilleni, kävimme anopilla kakkukahvilla ja tulin kotiin siivoamaan :D
Kun pojat olivat kavereiden kanssa ja mies omalla kaverillaan kylässä oli mulla hyvää aikaa käydä kaappeja läpi ja koska oli ylimääräistä energiaa päätin ulkoiluttaa myös imuria.

Palkitsin itseni kaikesta ahkeruudesta grillaamalla pihagrillillä makkaraa koko perheeen kanssa yhdessä.
Ulkoilma ja kesän ensimmäiset makkarat, voiko parempaa enää ollakkaan <3

Sen olen vuosien saatossa oppinut,että tässä perheessä ei tule aika koskaan pitkäksi tai ainakaan tylsäksi :D

Että terve vaan Australialle kun mä sen maan kamaralle saavun aiheuttamaan hämmennystä :D