Tiedättekö sen tunteen kun joku asian on iiihan tuossa noin, ihan lähellä ja jo melken voit sen tuntea ja se on iihan liki toteutumista ja kuitenkin se asia on niin kaukana että, jotta sen saat joudut tekemään tempun jos toisen ja pahimmassa tapauksessa se liukenee sinusta riippumattomista syistä juuri kun sen saisit kauemmas.
Joskus mä mietin että, miten voi olla niin kamalan hankala saada kasaan vajaata 2 tuhatta euroa, oikei ei tuolla summalla saada kuin matkaliput MUTTA kun edes saisin ne jo käteeni niin unelma tuntuisi ihan oikeasti siltä että, se tosiaankin toteutuu.
Ihmiset matkustelee jatkuvasti , toteuttaa unelmiaan ja tekee asioita joita rakastaa ja joista unelmoi.
Toisille se on helpompaa kuin toisille.
2 tuhatta ei loppujen lopuksi ole mikään järjetön summa, tai ei ainakaan minusta.
Ihmiset toteuttavat unelmia joissa tarvitaan rahaa satoja tuhansia euroja, mun unelmaan tarvitaan yhteensä maksimissan 5 tuhatta ehkä 6 tuhatta.
Riippuen hyvin paljon missä yövyn sun muuta reissuni aikana ja muista asioista mitä reissun aikana teen.
Oikei, asioilla on tapana tapahtua juuri silloin kun on sen aika, ja mikään asia ei tapahdu pakottamalla.
Uskotaan.
Tällä hetkellä mä joudun tosissani miettimään jälleen kerran elämäni asioiden tärkeysjärjestystä, mitä MINÄ haluan , mikä on parasta koko perheelle ja MULLE ja etenkin mun omalle terveydelleni.
Verikokeet paljastivat sen mitä olen vuosia jo todeksi tiennyt, elimistöstäni löytyy hometta joka tarkottaa pitkien aikojen altistumista homeelle.
Viime viikon verikokeet paljastivat lisää, arvot senkun nousevat.
On pakko vaihtaa asuntoa, jotta saisin kehoni jälleen kuntoon ja jotta jatkuvat syksyn , talven sekä kevään pahat ihottumat ja muut oireet helpottuisivat.
Muutto tarkoittaa rahanmenoa, muutto tässä tapauksessa voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa jälleen kerran unelmani toteutumisen siirtymistä eteenpäin.
Samalla mä joudun myös miettimään miten tästä eteenpäin, tarkoituksenani ei ollut olla näin kauan työttömänä, keikkahommia olen tietysti välissä tehnyt mutta mikään missä olen ollut ei ole tuntunut siltä mun jutulta, siltä mitä voisin tehdä jatkossakin ja pidempiä aikoja.
Rakastan kyllä hoitotyötä mutta takasin oravanpyörään hyppääminen ei tunnu mun jutulta, ja pelko siitä että palan taas loppuun ja kroppa tekee lopullisen tiltin on takaraivossa niin vahvana peikkona että kuuntelen sitä ja kehoani tässä asiassa mielelläni.
Toki näinkään en halua jatkaa, vaikka rakastan ryhmääni ja korujani ja ne tuovat päiviini kyllä tekemistä aamusta iltaan kaipaaan sosiaalista kanssakäymistä, kaipaan tehdä työtä ihmisten kanssa ja heidän parissaan.
Kaipaan nähdä ja kokea uusia asioita, kaipaan haasteita elämääni.
Tunnen olevani polun päässä, risteyksessä joka määrää elämäni suunnan tästä eteenpäin. Valitseko vanhan tutun ja turvallisen polun vai lähdenkö pimeälle polulle jonka lopputuloksesta mulla ei ole hajuakaan.
Kuitenkin elämän nälkä, halua kokea ja vaikuttaa ja tehdä sitä mitä sydämestäni tiedän osaavani parhaiten jaa eteenpäin, pelkona kuitenkin se että mitä jos mikään ei sittenkään muutu.
Entä jos olenkin taas vuoden päästä tässä samassa risteyksessä miettimässä että, olisinpa sittenkin valinnut sen tutun polun.
Elämä on täynnä riskejä, sisäinen maailmai on muuttunut muutamssa vuodessa niin paljon että vaikka pohjalla on se sama ihminen joka olen aina ollut olen kuitenkin muuttunut niin paljon ja kasvanut ihmisenä niin huikeasti että, on aika saattaa tuota kasvua myös fyysiseen elämääni ja maailmaani.
Tällä hetkellä en tiedä kuinka se tapahtuu, ideoita ja ajatuksia on mutta katsotaan mihin tämä uusi polku johtaa ja jokainen päivähän on uusi seikkailu.
Aina voi aloittaa jos nyt ei alusta niin ainakin uusilla energioilla ja ideoilla ;)
Elämä on seikkailu ja päätin nauttia siitä ja sen jokaisesta hetkestä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti