Tuntuu että tämä vanha elämä on jo loppuun kulutettu, tästä ei irtoa enää mitään uutta, ja uutta pitäisi saada kaikissa elämän alueissa.Tai no, lähes kaikissa.
Niin, tässä mä olen valmiina antaa tulla vaan....
ja mitään ei tapahdu.
Se jos jokin risoo ja paljon.
Olo on juuri sellainen kun housuissa olisi keollinen muurahaisia mutta sulle sanotaan että et saa hyppiä etkä koittaa karistaa niitä pois sun kimpusta.Vaikka kuinka kutittaisi tai tekisi kipeää.
Aika usein mä ajattelen, että jos mulla ois nyt just tarvittava summa rahaa lähteä Ausseihin mä lähtisin hippulat vinkuen saman tien.
Samalla hetkellä mä tajuan, että ehkäpä se juuri onkin tässä tarkoitus etten niitä rahoja saman tien saa.
Ehkä mun täytyy kasvaa ensin ihmisenä, kasvaa juurikin tuota matkaa varten.
Hetkittäin tulee myös se olo, että mitä h*lvettiä mä oikein olen tekemässä?
Onko multa lopultakin se viimeinen kuuluisa mutteri irronnut päästä ja pyöreä huone olisi oikea paikka minne kuuluisin?
Mitä ihmettä mä teen maailman toisella puolella yksinäni?
Onneksi nuo on todella lyhyitä hetkiä, ja se polte mikä mun rinnassa on koskien matkaa Australiaan on niin vahva, että se saa kaikki mitättömät epäilykset häipymään.
Ehkä se matkan todellinen tarkoitus selviää vasta perillä, tai vasta palattuani kotiin.
Tai sitten sen matkan tarkoitus on se matka itsessään.
Meillä on kuitenkin vain tämä elämä tässä, juuri nyt.
Ei tule toisia mahdollisuuksia näissä nahoissa, joten sen sijaan, että murehtisin asoita joita en vielä tiedä koitan nauttia niistä asioista jotka tiedän ja joihin voin vaikuttaa juuri nyt, tässä hetkessä.
Ja opetella samalla olemaan hätäilemättä :D
<3 Samavika siskoseni, kärsivällisyyttä !
VastaaPoistaKoitan olla kärsivällinen vaikka olo on täysin kärsimätön :D Kiitos siskoseni <3 <3
VastaaPoista