Yllätin tänään itseni miettimästä ,että onko tämä blogini tarpeeksi hyvä, onko värit hyvät,teenkö liikaa kirjoitusvirheitä, tykkäävätkö ihmiset lukea tätä, mitäs jos eivät...
STOP!
En voi uskoa, että meinasin taas mennä samaan vanhaan lankaan ja aloin mielessäni mitätöimään omia saavutuksiani ja unelmiani.
Se ketä varten mä tätä blogia pääsääntöisesti kirjoita olen minä itse, tietysti haluan ehdottomasti myös omalla esimerkillä näyttää muille, että unelmien saavuttaminen on mahdollista, kun oikein unelmaansa uskoo ja on valmis sen eteen tekemään töitä.
Samalla tämä blogi on minulle henkilökohtainen kasvun paikka, kun johonkin ryhtyy on se tehtävä loppuun asti jos ja kun haluaa toivottuja tuloksia.
Ja haluan myös oppia uutta, itsestäni, maailmasta ja toisista ihmisistä.
Jos mä jotain olen tässä elämässä oppinut, niin kaikkia ei voi miellyttää.
Tämä ei tarkoita että pitäisi nokka pystyssä painattaa menemään välittämättä muista tai, että oma napa on se ainoa mitä tarvitsee tässä elämässä tuijottaa.
Aina tulee ihmisiä elämässä vastaan jotka haastavat sinut tavalla tai toisella.
On täysin itsestä ja omastaa asenteesta kiinni kuinka näihin haasteisiin vastaa ja kuinka paljon niistä kasvaa ihmisenä.
Kuitenkaan sekään ei ole meidän elämämme tarkoitus, että antaa itsestä kaiken toisten vuoksi saamatta takaisin mitään tai antaa toisten mitätöidä itsensä täysin ihmisenä.
Loppujen lopuksi me jokainen elämme elämäämme vain itseämme varten ja jokaisella meistä on avain muokata siitä elämästä juuri omanlaisensa ja juuri sellainen joka sydämessämme hyvältä tuntuu.
Tee siis vain se mikä sun sydämessäsi hyvältä tuntuu ja jätä kaikki muu pois.
Ihanasti kirjoitettu <3
VastaaPoistaKiitos :) <3
VastaaPoista