Jumittamista

Uskon että jokaisessa unelmassa ja suunnitelmassa tulee jossain vaiheessa se hetki kun tuntuu, että kaikki asiat seisoo ja mikään ei etene.

Mulla on juuri nyt se hetki.

Tuntuu tosiaan että mikään asia ei etene pätkääkään, enkä osaa päättää mistä aloittaisin ja mitä tekisin ensimmäisenä tai edes toisena.

Usko unelmaan on suuri ja aion sen todellakin toteuttaa, kunhan saan itseni tästä jumitilasta taas liikkeelle.

Joka päivä tulee lisää uusia asioita selvitettäväksi ennen kuin ehdin edes aloittaa edellisten asoiden selvittämisen.

 Se ei kuitenkaan ole mun unelman toteutuksen tarkoitus, että alan stressaamaan siitä itseäni liiaksi. 

Ja normaalia arkeakin täytyy kyetä elämään ja pitämään kasassa.

 Kuitenkin se mikä mua ehkä eniten rassaa ja vaivaa on mun työ.
Ja se etten osaa päättää mitä sen kanssa tekisin.

Tiedän, että työpaikka jossa olen töissä ei todellakaan ole   sitä mitä haluan tehdä seuraavat 20 vuotta.
Vaikka mulla onkin ehkä maailman parhaimmat työkaverit, terkkuja vaan kaikille :)

En vain osaa päättä, että irtisanoudunko nyt, kuukauden päästä vai vielä vähän myöhemmin.
Ja suurin kysymysmerkki on, että  mitä teen tuon työn jälkeen.

Toki mulla on oma visio asiasta, irtisanoudun ja teen jollakin lyhyellä sopimuksella töitä kunnes lähden sinne Ausseihin.

Mutta koska mulla on perhettä mun täytyy myös miettiä, että millä me eletään myös  sen reissun jälkeen.
Mitä mä sen jälkeen teen?

Joka tapauksessa mulla on isoja asioita ja isoja kysymyksiä selvitettävänä ihan lyhyen ajan sisällä.
Ja ne jo itsessään ratkaisee suuresti mun elämän suunnan.

Mutta jos joku on varmaa niin ainakin se, että unelmastani mä en luovu ja teen todellakin sen kaiken mitä sen toteuttaminen vain vaatii.
Muistaen kuitenkin välillä myös huilata :)