Pakkolepoa

Aloitin alkuviikosta innosta puhkuen kevätsiivouksen, siis semmoisen jossa kolutaan kaikki kaapit ja nurkat läpi missä ei normaalisti edes käydä hyvä että, edes tiedostetaan niiden olemassaoloa.

Homma eteni oikein mukavasti ja torstaina pääsin keittiön kaappien kimppuun.
Mä olen aina aivan mielettömän varovainen keittiöjakkaroiden ja kaiken kiipeilyn kanssa, vuosikausien ratsastaminen on toki auttanyt pitämään hyvän perustasapainon mutta vältän silti turhia riskejä.
Pääsin oikein mukavasti viimeisen ylähyllyn kimppuun ja olin siirtämässä tavaraa pöydälle kun jostain ihmeen syystä jonkun käsittämättömän aivohäiriön vuoksi luulin että keittiöjakkaran askelmat olivat ihan toisessa suunnassa kun  ne todellisuudessa olivat ja astuin tyhjään...                        
Ja löysin itseni lattialta istumasta järkyttävän kipuaallon saattelemana.
Kun vihdoin sain henkeä tuli kaikki maailman kirosanat ja samanaikaisesti raahauduin sohvalle tarkistamaan vauriot.
Henki kulki, pystyin kävelemään vaikka persuksiin sattu ehkä enemmän kuin koskaan ja oikeaa kättä pakotti.
Kunnon hoitsuna tempasin samantien 2x600mg buranaa ja käteen mobilattia.

Voi vitsi kun olisinkin päässyt niin helpolla.

Mutta ei,sitä mukaan kun persuksien pakotus helpotti kättä särki kokoajan pahemmin, lopulta se mokoma ei enää suostunut suoristumaan vaan jäi koukkuun kipuilemaan.
Ei auttanut muu kuin raahautua iltapäivystykseen josta mukavan melkein 2 tunnin odotuksen jälkeen sain diagnoosin,murtuma tai jos ihan pilkun tarkkoja ollaan niin halkeama pituussuunnassa ja mulle laitettiin  oikein söpö pinkki kipsi koko oikeaan käteen.

Koska  kyseessä olen minä niin tottahan toki piti vielä keksiä jotain pikku lisää jotta toden totta tajuaisin välillä huilata ;)

Perjantai aamuna heräsin järkyttävään päänsärkyyn, koko makuuhuone pyöri ja istuma asento aiheutti pahoinvointia ja koko päivä ja ilta meni oksentaessa ja nukkuessa.
Välissä soitto lääkäriin jossa epäilys sekä aivotärähdyksestä että, lääkeaine yliherkkyydestä.

Hiphei hurraa!

Maha on edelleenki hyvin herkässä tilassa, kahvi ei uppoa vaikka kuinka toivoisin.
Mutta pääasia on, että edes jotain pysyy sisällä.

Vasemalla kädellä toimiminen on hyvin mielenkiintoista touhua ja sitä ei todellakaan helpota oikessa kädessä oleva kipsi.
Tässä kohtaa melkein toivoisin, että olisi kesä.
Onneksi vain melkein.

Yhdellä kädellä blogi tekstin kirjoittamiseen meni yli 30 minuuttia aikaa.
Mielenkiinnolla odotan  millasiin saavutuksiin pääsen parin viikon päästä  kun tähän oloon ja tilaan on jo tottunut.
Seuraavista viikoista tulee hyvin mielenkiintoista aikaa, tyhjänpanttina olo ei kuulu mun erikois osaamisiin ja jo nyt meinaa nousta tatti otsaan jo pelkästä asian ajattelusta.

Tarinan opetus: olkaa varovaisia kevätsiivouksia tehdessänne :p