Arvoton

Mä ehdin jo hetken iloita , että nyt elämä vihdoin hymyilee ja asiat lähtee rullaamaan.
Hieman liian aikaisin tälläkin kertaa.

Viime viikolla tarjosin juttuani eräälle lehdelle, ja tämä hyväksyi sen.
Kunnes selvisi, että mua hyväksikäyttänyt ihminen ei ole saanut tuomiota siitä mitä minulle teki.

Miksi?

No syyn olen jo lapsuudestani selittänyt mutta syy miksi en häntä aikuisena lähtenyt asiasta syyttämään oli se , että luulin ja pelkäsin, että kukaan ei usko minua ja samalla halusin suojella olemassa olevaa perhettäni kuvittelemaltani häpeältä.

Ja nyt asian eteen minkään tekeminen on hieman myöhäistä.

Tosin jos mulla olisi enemmän energiaa lähtisin selvittämään minkä takia sosiaalitoimi antoi asian olla ja hyväksyi mun selityksen siitä, että vain esittelin itseäni minua vahemmalle, aikuiselle ihmiselle alasti??

Tällä selityksellä asia annettiin olla ja se jäi siihen, ei syytettä ei mitään vain järjetön häpeän leima mun otsalla.

 Lehti tarjosi mulle juttua niin,että siinä mainittaisiin vain mun etunimi ja kuvakin olisi niin,että siitä ei voi mua tunnistaa.
Tämä siksi, koska tunnistamisen vaara tekijästä olisi liian suuri ja lehti pelkää kunnianloukkaus syytettä.
Ja tarinan kannalta on tärkeää että tekijän status mun silloisessa elämässä on tultava ilmi ,lehden mukaan.
Ja tämä miksi juttu tehtäisiin näin kerrottaisiin toki myös lehdessä, eli tekijää suojellakseen.


Ei kiitos!


Se jos mikä tappaisi muiden saman kokeneiden uskalluksen ikinä asioista puhua ja samalla vain lisäisi pelkoa siitä,että kukaan ei heitä usko.


Mitä enemmän mä tätä asiaa myllään sitä varmemmaksi mä tulen siitä,että kyse ei olekkaan siitä etteikö asian kokeneet siitä halua puhua vaan siitä ,että yhteiskunta ei halua ,että asiasta puhutaan.


Pelkoko se meitä ohjaa joka asiassa?

Tällä hetkellä oma olo on hyvin lyöty ,tuntuu , että se mitä mulle tapahtu ,sillä ei ole mitään merkitystä ja tekijä pääsee kuin koira veräjästä koko asian suhteen.

Että mä edes kertomalla asiasta oisin saanu itselleni ja muille saman kokeneille oikeutta tulla kuulluksi ja niille lapsille ja nuorille jotka tälläkin hetkellä saman kokee rohkeutta kertoa asiasta pelkäämättä, että heitä ei uskota.

Tällä hetkellä mä tunnen olevani tässä yhteiskunnassa täysin arvoton.