Heijastuksia

Jokunen päivä siinä meni, että sai itsensä kasattua ja selvitettyä itsensä kanssa ne tunteet jotka nousivat lehden aiheuttaman tyrmäyksen vuoksi.

Astetta vahvempana ja toivottavasti myös viisaampana on taas hyvä jatkaa eteenpäin.

Omien kipujen ja pelkojen kohtaaminen ei ole aina helppoa mutta mä jaksan uskoa , että pitkällä juoksulla se kannattaa aina.

Jos ei muuta niin ainakin pettymyksistä oppii jotakin tärkeää tai ainakin pitäisi oppia :)

Joka tapauksessa suunta on eteenpäin, on turha jäädä miettimään asioita joille ei voi mitään, tässäkään tapauksessa.
Ja nyt mä ainakin tiedän taas hieman tarkemmin mitä haluan ja mitä EN halua.

Kirjoittelin eilen omia unelmiani ja tavoitteitani ylös ja tajusin samalla miten paljon asioita mä todellisuudessa toivonkaan elämältäni ja mä olin oikeastaan aika yllättynyt siitä miten ns. suuria asioita mä todellisuudessa haluan toteuttaa.

Pienen hetken tunsin jopa sitä vanhaa häpeää ja pelkoakin siitä, että enhän mä nyt mitenkään muka voi tollaisia asioita haluta.

"Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." 

Höpö höpö!
 

Maailma on täynnä esimerkkejä siitä kuinka yksi ihminen on  saanut aikaan suuria positiivisia asioita, toki löytyy myös niitä esimerkkejä niistä ei niin positiivisista asioista.

Täytyy vaan todella uskoa siihen mitä haluaa, olla valmis tekemään sen eteen todella töitä ja ennen kaikkea uskoa ja luottaa, että kaikki tapahtuu juuri niin kuin on toivonut ja halunnut.

Toki tällä hetkelle mua syö se, että vaikka ideoita ja ajatuksia on ja kaikki liittyy tavalla tai toisella toisiinsa en löydä sitä kaiken yhdistävää lankaa , tapaa jolla saisin asiat sidottua yhteen ja niin, että vihdoin alkaisi oikeasti tapahtumaan suunnittelun sijaan.

Sen sijaan, että odottaisin jotain tapahtuvan teen kyllä niitä asioita mitä voin ja pystyn jo nyt, kuten kirjoitan muistojani ja tavoitteitani tänne blogiin, aloitin ruokarempan elämässä, säästän rahaa, liityin eilen Finnairin jäseneksi jne jne.

Pieniä asioita joista lopulta syntyy se suurempi kokonaisuus.

Ulkona sataa lunta, aikanen kevät on vaan enää muisto ja maan peittää untuvainen uusi lumi.

Mennyt ei voi määritellä sitä kuka tai mikä mä olen,mutta menneestä mä voin ottaa mukaani ne asiat jotka auttoivat mua selviytymään.

Pelot on tehty voitettaviksi, esteiksi jotka ylitettyä huomaa, että ei ne niin pahoja ollutkaan ja, että onkin vahvempi kuin ikinä edes uskoikaan.

Mä haluan elää, mä haluan nähdä ja tuntea ja kokea kaiken sen mitä tällä mahtavalla maapallolla on meille annettavana ja mä haluan jakaa kaiken sen myös muiden ihmisten kanssa.

Tuntuu kuin mun sisällä palava liekki ois vihdoinkin syttynyt kunnolla ja, että ihan oikeesti kaikella sillä matkalla minkä mä tähän hetkeen päästäkseni olen tehnyt on ollut syy ja tarkoituksensa.

Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen näyttää aika ja se kuinka paljon mä uskon itseeni ja unelmiini.

Matkalla on ollut kuoppia ja kiviäkin mutta jokaisesta kompuroinnista olen oppinut jotakin ja matkalla saadut haavat ovat aina parantuneet ja tehneet musta vahvemman ja määrätietoisemman.

Joskus on sanottu, että mitä vaikeampi jonku asian saavuttamien alussa on sitä varmemmin suunta on oikea ja sitä varmemmin se asia toteutuu.

Siihen ja omiin unelmiin luottaen on hyvä jatkaa tähänkin uuteen päivään <3