Tilitystä

Mä olen hätähousu, mistä lienee periytynyt mulle...
Mä haluan kaikki tänne nyt heti.
Ja mun housut repee,koska näin ei tapahdu.

No ei nyt sentäs ihan noin.

Mutta hätähousu mä kyllä olen.

Mä en voi vain käsittää miksi mun pitäisi kärsivällisesti odottaa asioita tapahtuvaksi, koska mukamas asioiden täytyy tapahtua ajallaan.
Ja omalla painollaan.

Joo, joo.
 
 Laskin ,että olen laittanut ainakin 7 eri lehteen viestiä tarjoutuen puhumaan lasten ja nuorten seksuaalisesta hyväksikäytöstä uhrin näkökulmasta.
Antaa kasvot vakavalle aiheelle ja tuoda toivoa saman kokeneille.
Nostaa tabu aihe keskusteluun ja samalla auttaa saman kokeneita näyttämällä, että meillä uhreilla ei todellakaan ole mitään hävettävää.
Me ei olla syyllisiä siihen mitä meille on tapahtunut ja tehty.

Yhdeltäkään ei ole tullut edes ei kiitos viestiä.

Maileja on tullut lähetettyä jokunen eri medioihin ja jos ei lasketa yhtä mahtavaa ohjaajaa joka laittoi mulle upeita neuvoja en muuten oo saanut minkään näköisiä vastaus viestejä.

Ihan rehellisesti sanottuna mua alkaa pikku hiljaa kyrsimään.

Onneksi vasta pikku hiljaa.

Mä inhoan tekopyhyyttä ja sitä, että jeesustellaan siitä kuinka huonosti asiat esim.kehitysmaissa on ,näkemättä tai uskomatta kuitenkaan niitä oman "hyvinvointi" yhteiskunnan mätäpaiseita.

Tämä nyt ei tarkoita sitä etteikö nekin asiat ja ihmiset olisi tärkeitä, ilman muuta ovat.
Mutta jos se auttaminen toimii oman sädekehän kiillotteluna niin silloin mennään metsää ja pahasti.
Jos ei tajuta ja ymmärretä, että oli se oma yhteiskunta kuinka hyvä asua ja elää tahansa  niin sielläkin on ihmisiä jotka tarvitsevat tulla kuulluiksi ja autetuiksi.
Ihmisiä jotka eivät ole omaan kohtaloonsa tai elämäänsä mitenkään syyllisiä ja eivät saa sanaansa kuitenkaan mitenkään kuuluviin.

Lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö on täysin yhteiskuntaluokasta riippumatonta, sitä tapahtuu juuri nyt ,juuri tällä hetkellä täällä meidän koti Suomessakin.
Joku lapsi kokee sen juuri tällä hetkellä, pelkää ja miettii mitä pahaa HÄN on tehnyt ansaitakseen sen.
Joku ihminen käyttää lapsen lojaalisuutta ja haurautta omien halujensa välikappaleena juurikin nyt.
Jonkun lapsen lapsuus on rikottu pirstaleiksi juuri nyt, juuri tällä sekunilla.
Ei yhden, eikä kahden vaan monien.
Useampien kuin edes uskottekaan.

Kuinka monta aikuista tänne mahtuukaan samoine kokemuksineen, kantaen syyllisyyttä ja häpeää koko elämänsä mukanaan.
Vuosia ja jopa vuosikymmeniä.
Miettien mitä pahaa HÄN teki ansaitakseen sen.

Mä en tee tätä vain itseni takia,vaan niiden jotka eivät saa syystä tai toisesta sanaansa kuuluviin.
Niiden lasten ja niiden aikuisten vuoksi jotka miettivät mikä vika heissä on ja jotka kantavat häpeän ja syyllisyyden viittaa hartioillaan.

Jos mä omalla esimerkillä saan edes yhden aikuisen, lapsen tai nuoren uskomaan siihen,että syy ei ole hänessä mä olen saavuttanut paljon.

Mä selvisin vuosikausien hyväksikäytöstä, koulukiusaamisesta,häpeästä, syllisyydestä ja jos vaikka mistä muusta.
On hetkiä kun tunnen turhautuvani, epäilen itseäni ja tunnen olevani heikommillani, kuin koskaan ennen mutta mä en ole periksi antaja.
Mä selvisin pahimmasta ja on mun vuoroni olla se auttava käsi jollekkin saman kokevalle, jota itse en koskaan saanut mutta jonka niin kovasti toivoin ja unelmoin elämääni tulevan.

Nyt mä itse etsin sitä auttavaa kättä jonka avulla voidaan auttaa muita.
Aika näyttää mistä ja kuinka se löytyy.